Mimosa 07/2024
Mimosa on nyt 3,5-vuotias volpino italiano narttu. Mimosalla esiintyi pennusta lähtien ruokahaluttomuutta, nirsoilua ja silmätulehduksia. Mimosa oli myös kokoonsa nähden laiha ja kevyt. Muistan, että sain kasvattajalta monta kiloa nappulaa mukaan
pennunhakumatkalta, mutta Mimosa ei suostunut näitä syömään. Kokeilimme raakaruokaa ja montaa erilaista nappulaa, mutta mikään ei oikein maistunut, eivätkä ruokailuhetket olleet kenellekään mieluisia. Ajoittainen syömättömyys aiheutti koko
perheelle stressiä. Ruokintaneuvoja sateli ovista ja ikkunoista tutuilta ja tuntemattomilta jos nirsous tuli puheeksi.
Muutimme uuteen asuntoon kesällä 2022 ja huomasimme siinä kohtaa, ettei Mimosa osannut olla rennosti yksin kotona, vaan haukkui ja ulvoi osan päivästä. Kävimme koirien käyttäytymiseen erikoistuneella eläinlääkärillä, joka ei löytänyt Mimosasta mitään näkyvää vikaa tai sairautta. Aiemmatkin eläinlääkärit sanoivat nirsoutta normaaliksi kun otin puheeksi Mimosan syömättömyyden. Syksyllä 2022 Mimosa oli erittäin levoton ja huonovointinen, joten kävimme eläinlääkärillä. Mimosa sai pahoinvoinninestolääkettä ja saimme kehotuksen aloittaa eliminaatiodieetin Royal Canin anallergenic nappulalla.
Tätäkään Mimosa ei suostunut syömään ja vaihdettiin hetken päästä ruoka Purinan hypoallergenic nappulaan. Purinan nappula maistui mutta kahdeksan viikon eliminaatiodieetin aikana Mimosan ihosta tuli erittäin kuiva ja turkista ohut ja eloton. Mimosa alkoi rapsuttaa kuivaa ihoaan. Koska tilanne ei tuntunut parantuneen tarpeeksi kävimme tähystyksessä. Tähystyksessä todettiin lievä krooninen lymfoplasmasytäärinen gastriitti mutta eläinlääkäri totesi myös, että nuorilla koirilla ei voida sanoa onko tämä normaalia muutosta vatsalaukussa vai liittyykö sairauteen.
Saimme ohjeeksi jatkaa eliminaatioruokavaliota. Saimme taas kommentin siitä, että ei pidä olla nirsoilusta huolissaan.
Työkaverin kanssa tuli puheeksi koiran ruokavaliot ja suolisto-ongelmat. Työkaveri suositteli Ullaa ja päädyin varaamaan hänelle ajan. Ulla kävi tarkasti läpi koko Mimosan sairaushistorian ja suunnitteli sopivan ruokavalion. Mimosan ruokavalioon lisättiin
tarvittavat lisät ja proteiiniksi valikoitui aluksi riistan liha. Purinan hypoallergenic nappula sai siirtyä toimimaan hiilihydraattina.
Mimosa alkoi vihdoin syömään jokaisella aterialla kupin tyhjäksi! Aivan uskomaton tunne! Ruokavaliomuutoksen jälkeen Mimosa huomauttaa, jos ruoka on myöhässä/jos on nälkä ja odottaa innoissaan ruokakupille pääsyä. Tällä hetkellä Mimosa syö
proteiinina keitettyä seitiä ja riistaa, hiilihydraattina Purinan nappulaa tai hirssipuuroa sekä lisäravinteita Ullan ohjeiden mukaan. Mimosan silmätulehdukset loppuivat ruokavaliomuutoksen jälkeen kokonaan, eikä niitä ole nyt ollut pariin vuoteen ollenkaan.
Nirsoudesta ei ole merkkiäkään ja painokin on nyt vihdoin normaali. Mimosa painoi huonoimpana aikana vain 2,7 kg ja painaa nyt 3,6kg! Mimosalla on ajoittain ongelmia närästyksen kanssa mutta nyt on myös vihdoin löytynyt eläinlääkäri, joka ottaa Mimosan ongelmat tosissaan. Mimosa tarvitsee ajoittain lääkitystä gastriitin hoitoon mutta yleisvointi on kuitenkin hurjan paljon parempi tällä ruokavaliolla kuin aiemmin. Jälkeenpäin harmittaa miten paljon Mimosan ongelmia vähäteltiin ja nirsoutta sanottiin normaaliksi. Minun kokemukseni mukaan koira ei syö, koska ruoka aiheuttaa sille pahaa oloa. Harjoittelemme edelleen yksinoloa mutta uskon, että tällä ruokavaliolla ja ajoittaisilla lääkekuureilla pääsemme joskus harjoittelun kanssa maaliin asti!
Isot kiitokset Ullalle! Apusi oli korvaamaton!
pennunhakumatkalta, mutta Mimosa ei suostunut näitä syömään. Kokeilimme raakaruokaa ja montaa erilaista nappulaa, mutta mikään ei oikein maistunut, eivätkä ruokailuhetket olleet kenellekään mieluisia. Ajoittainen syömättömyys aiheutti koko
perheelle stressiä. Ruokintaneuvoja sateli ovista ja ikkunoista tutuilta ja tuntemattomilta jos nirsous tuli puheeksi.
Muutimme uuteen asuntoon kesällä 2022 ja huomasimme siinä kohtaa, ettei Mimosa osannut olla rennosti yksin kotona, vaan haukkui ja ulvoi osan päivästä. Kävimme koirien käyttäytymiseen erikoistuneella eläinlääkärillä, joka ei löytänyt Mimosasta mitään näkyvää vikaa tai sairautta. Aiemmatkin eläinlääkärit sanoivat nirsoutta normaaliksi kun otin puheeksi Mimosan syömättömyyden. Syksyllä 2022 Mimosa oli erittäin levoton ja huonovointinen, joten kävimme eläinlääkärillä. Mimosa sai pahoinvoinninestolääkettä ja saimme kehotuksen aloittaa eliminaatiodieetin Royal Canin anallergenic nappulalla.
Tätäkään Mimosa ei suostunut syömään ja vaihdettiin hetken päästä ruoka Purinan hypoallergenic nappulaan. Purinan nappula maistui mutta kahdeksan viikon eliminaatiodieetin aikana Mimosan ihosta tuli erittäin kuiva ja turkista ohut ja eloton. Mimosa alkoi rapsuttaa kuivaa ihoaan. Koska tilanne ei tuntunut parantuneen tarpeeksi kävimme tähystyksessä. Tähystyksessä todettiin lievä krooninen lymfoplasmasytäärinen gastriitti mutta eläinlääkäri totesi myös, että nuorilla koirilla ei voida sanoa onko tämä normaalia muutosta vatsalaukussa vai liittyykö sairauteen.
Saimme ohjeeksi jatkaa eliminaatioruokavaliota. Saimme taas kommentin siitä, että ei pidä olla nirsoilusta huolissaan.
Työkaverin kanssa tuli puheeksi koiran ruokavaliot ja suolisto-ongelmat. Työkaveri suositteli Ullaa ja päädyin varaamaan hänelle ajan. Ulla kävi tarkasti läpi koko Mimosan sairaushistorian ja suunnitteli sopivan ruokavalion. Mimosan ruokavalioon lisättiin
tarvittavat lisät ja proteiiniksi valikoitui aluksi riistan liha. Purinan hypoallergenic nappula sai siirtyä toimimaan hiilihydraattina.
Mimosa alkoi vihdoin syömään jokaisella aterialla kupin tyhjäksi! Aivan uskomaton tunne! Ruokavaliomuutoksen jälkeen Mimosa huomauttaa, jos ruoka on myöhässä/jos on nälkä ja odottaa innoissaan ruokakupille pääsyä. Tällä hetkellä Mimosa syö
proteiinina keitettyä seitiä ja riistaa, hiilihydraattina Purinan nappulaa tai hirssipuuroa sekä lisäravinteita Ullan ohjeiden mukaan. Mimosan silmätulehdukset loppuivat ruokavaliomuutoksen jälkeen kokonaan, eikä niitä ole nyt ollut pariin vuoteen ollenkaan.
Nirsoudesta ei ole merkkiäkään ja painokin on nyt vihdoin normaali. Mimosa painoi huonoimpana aikana vain 2,7 kg ja painaa nyt 3,6kg! Mimosalla on ajoittain ongelmia närästyksen kanssa mutta nyt on myös vihdoin löytynyt eläinlääkäri, joka ottaa Mimosan ongelmat tosissaan. Mimosa tarvitsee ajoittain lääkitystä gastriitin hoitoon mutta yleisvointi on kuitenkin hurjan paljon parempi tällä ruokavaliolla kuin aiemmin. Jälkeenpäin harmittaa miten paljon Mimosan ongelmia vähäteltiin ja nirsoutta sanottiin normaaliksi. Minun kokemukseni mukaan koira ei syö, koska ruoka aiheuttaa sille pahaa oloa. Harjoittelemme edelleen yksinoloa mutta uskon, että tällä ruokavaliolla ja ajoittaisilla lääkekuureilla pääsemme joskus harjoittelun kanssa maaliin asti!
Isot kiitokset Ullalle! Apusi oli korvaamaton!
Mai 6/2024
Mai, pian 4-vuotias kettuterrierityttömme, alkoi oireilla 3 vuoden iässä, mahdollisesti jo hieman aiemmin. Korvat oireilivat, välillä niissä oli hiivaa ja toisinaan ne olivat tulehtuneet. Myös silmät tulehtuivat muutaman kerran. Sitten alkoivat iho-oireet ja paheneva rapsuttelu. Lopulta karva oli lähtenyt kokonaan pahimmista kohdista, ja iho oli paikoittain verestävässä ja ikävässä kunnossa. Tässä vaiheessa olimme jo käyneet useamman kerran eläinlääkärillä, jossa lopulta tarkempien tutkimusten, eliminaatiodieetin ja ihonäytteiden jälkeen päätyivät siihen, että Mailla on atooppinen iho.
Maille oli hankittu mm. erikoisshampoota, antiseptistä moussea, rauhoittavaa ihosprayta, tippoja silmiin, puhdistusainetta korviin sekä kortisonia sprayna ja tabletteina. Eläinlääkäri totesi, että jatkossa tulisi käydä noin 4-6 viikon välein Cytopoint-pistoksella, jotta tilanne saataisiin pidettyä hallinnassa. Hänen mukaansa minkäänlainen ruokavalio ei tulisi yksistään auttamaan. Kaikki nämä aineet ja pistokset ahdistivat, ja Mai stressasi jokaista eläinlääkärikäyntiä valtavasti. Onneksi törmäsin koiralenkillä tuttuun koiranulkoiluttajaan, joka osasi neuvoa ottamaan Ullaan yhteyttä.
Ullan neuvot ja tarkka luonnollinen ruokavalio vitamiineineen alkoivat auttaa todella nopeasti. Pystyimme jättämään kaikki kortisonit pois ja lopulta myös sprayt ja mousset. Huomasimme, että myöskään Cytopoint-pistoksia ei tarvittaisi, mikä oli iso helpotus. Keväällä tuli pieni takapakki, mutta siitäkin selvittiin Ullan neuvojen ansiosta. Kävimme hiljattain jatkokäynnillä ja saimme jatkoa varten hyvät ohjeet sekä laajemman ruokavalion, jota kokeilemme pikkuhiljaa.
Main turkki ja iho on ollut todella hyvässä kunnossa, ja Mai odottaa innolla jokaista ateriaansa. Ullalle valtavasti kiitoksia avusta ja iso suositus!
Maille oli hankittu mm. erikoisshampoota, antiseptistä moussea, rauhoittavaa ihosprayta, tippoja silmiin, puhdistusainetta korviin sekä kortisonia sprayna ja tabletteina. Eläinlääkäri totesi, että jatkossa tulisi käydä noin 4-6 viikon välein Cytopoint-pistoksella, jotta tilanne saataisiin pidettyä hallinnassa. Hänen mukaansa minkäänlainen ruokavalio ei tulisi yksistään auttamaan. Kaikki nämä aineet ja pistokset ahdistivat, ja Mai stressasi jokaista eläinlääkärikäyntiä valtavasti. Onneksi törmäsin koiralenkillä tuttuun koiranulkoiluttajaan, joka osasi neuvoa ottamaan Ullaan yhteyttä.
Ullan neuvot ja tarkka luonnollinen ruokavalio vitamiineineen alkoivat auttaa todella nopeasti. Pystyimme jättämään kaikki kortisonit pois ja lopulta myös sprayt ja mousset. Huomasimme, että myöskään Cytopoint-pistoksia ei tarvittaisi, mikä oli iso helpotus. Keväällä tuli pieni takapakki, mutta siitäkin selvittiin Ullan neuvojen ansiosta. Kävimme hiljattain jatkokäynnillä ja saimme jatkoa varten hyvät ohjeet sekä laajemman ruokavalion, jota kokeilemme pikkuhiljaa.
Main turkki ja iho on ollut todella hyvässä kunnossa, ja Mai odottaa innolla jokaista ateriaansa. Ullalle valtavasti kiitoksia avusta ja iso suositus!
Sikke 9/23
Sikke on 3,5-vuotias steriloitu kelpienarttu, jolla alkoi atopiatyyppiset iho-oireilut (nahan punaisuutta, karvattomia kohtia, itsensä järsimistä ja raapimista) reilun vuoden ikäisenä. Myös korvat töhnäsivät, välillä oli närästysoireita. Tyhjän mahan oksentelun takia Sikkeä alettiin ruokkia jo tässä vaiheessa 3 kertaa päivässä. Vaikutti että ruoka, jossa on kanaa (ja missä teollisessa koiranruoassa ei olisi vähintään kananrasvaa...) aiheutti voimakkaimmat oireet. Aluksi koitin muutamia eri kuivamuonia, mutta lopulta oli vietävä koira lääkäriin, kun iho-oireet vain pahenivat kevään siitepölykauden myötä.
Kutinaa saatiin helpottumaan Cytopoint-pistoksella ja Malaseb-shampoopesuilla, korvia hoidettiin antibiootilla ja kortisonilla sekä aloitettiin eliminaatiodietti erikoiskuivamuonalla (soijapohjainen Purina HA, koska RC hypo- ja anallergenickaan eivät Sikkelle sopineet).
Korvien töhnäys ei loppunut edes tällä, ja eläinlääkäritkin alkoivat olla neuvottomia. En ollut myöskään innoissani jatkuvasta kortisonilääkityksestä niin nuorelle koiralle. Sitten muistin Ullan! Hänen neuvonsa olivat auttaneet jo edellistä herkkävatsaista kelpietäni, joten ei muuta kuin nippu eläinlääkäripapereita kainaloon ja Ullan luokse alkuvuodesta 2023. Saimme yksityiskohtaiset, selkeät ohjeet ruoan vaihtamisesta itsetehtyyn kotiruokaan ja erilaisiin ravintolisiin. Pikkuhiljaa otimme näitä yksitellen mukaan ruokavalioon ja koiran vointia tarkkailtiin. Aluksi lihana kokeiltiin riistaa ja se sopikin Sikkelle, mutta budjettisyistä uskaltauduin kokeilemaan kanan jauhelihaa ja se tuntuu sopivan Sikkelle, vaikka teollinen kana ei. Viestittelimme monta kertaa kuukausien aikana Sikken voinnista ja sain Ullalta hyvin tukea koiran kuntouttamisessa. Ulla suhtautuu jokaiseen koiraan yksilöllisesti ja pohtii sopivat ainesosat koiran tarpeisiin ja oireiden hoitoon.
Kotiruoan rinnalla (esim. kesälomareissun ajan) on syötetty Purenatural Sensitive Salmonia, joka sopii Sikkelle kohtalaisesti. Herkkä koira reagoi helposti pieniinkin ruokinnan muutoksiin närästyksellä, joten pitäisi vain jaksaa orjallisesti noudattaa kotiruokavaliota ja minimoida muutokset. Korvien töhnäys väheni heti ensimmäisten kuukausien aikana Ullan neuvomien ruokintamuutosten myötä, mutta täysin sitä ei olla saatu loppumaan. Tämän aiheuttaja voi olla joku muukin kuin ruoka-aine, voi olla, ettei se koskaan selviä. Koiran vointi on kuitenkin Ullan ansiosta huomattavasti parempi kuin ennen!
Mira Aalto
Kutinaa saatiin helpottumaan Cytopoint-pistoksella ja Malaseb-shampoopesuilla, korvia hoidettiin antibiootilla ja kortisonilla sekä aloitettiin eliminaatiodietti erikoiskuivamuonalla (soijapohjainen Purina HA, koska RC hypo- ja anallergenickaan eivät Sikkelle sopineet).
Korvien töhnäys ei loppunut edes tällä, ja eläinlääkäritkin alkoivat olla neuvottomia. En ollut myöskään innoissani jatkuvasta kortisonilääkityksestä niin nuorelle koiralle. Sitten muistin Ullan! Hänen neuvonsa olivat auttaneet jo edellistä herkkävatsaista kelpietäni, joten ei muuta kuin nippu eläinlääkäripapereita kainaloon ja Ullan luokse alkuvuodesta 2023. Saimme yksityiskohtaiset, selkeät ohjeet ruoan vaihtamisesta itsetehtyyn kotiruokaan ja erilaisiin ravintolisiin. Pikkuhiljaa otimme näitä yksitellen mukaan ruokavalioon ja koiran vointia tarkkailtiin. Aluksi lihana kokeiltiin riistaa ja se sopikin Sikkelle, mutta budjettisyistä uskaltauduin kokeilemaan kanan jauhelihaa ja se tuntuu sopivan Sikkelle, vaikka teollinen kana ei. Viestittelimme monta kertaa kuukausien aikana Sikken voinnista ja sain Ullalta hyvin tukea koiran kuntouttamisessa. Ulla suhtautuu jokaiseen koiraan yksilöllisesti ja pohtii sopivat ainesosat koiran tarpeisiin ja oireiden hoitoon.
Kotiruoan rinnalla (esim. kesälomareissun ajan) on syötetty Purenatural Sensitive Salmonia, joka sopii Sikkelle kohtalaisesti. Herkkä koira reagoi helposti pieniinkin ruokinnan muutoksiin närästyksellä, joten pitäisi vain jaksaa orjallisesti noudattaa kotiruokavaliota ja minimoida muutokset. Korvien töhnäys väheni heti ensimmäisten kuukausien aikana Ullan neuvomien ruokintamuutosten myötä, mutta täysin sitä ei olla saatu loppumaan. Tämän aiheuttaja voi olla joku muukin kuin ruoka-aine, voi olla, ettei se koskaan selviä. Koiran vointi on kuitenkin Ullan ansiosta huomattavasti parempi kuin ennen!
Mira Aalto
Bella 2/23
Bella on 10 vuotias valkoinen länsiylämaanterrieri. Useamman vuoden ajan Bellalla on esiintynyt
vatsakipuja, syömättömyyttä, vatsan murinaa, vatsan turvotusta ja ripulointia. Ajoittain oksensi keltaista vaahtoa ja välillä vertakin. Joskus uloste oli tummaa ja seassa oli verta. Haima-arvot olivat koholla lievästi.
Näiden lisäksi kesäisin ilmeni myös isompia iho-ongelmia. Selän iho oli tulehtunut koko alueelta. Iho-ongelmaan hoitona Bella sai kortisonipistoksen, antibioottikuurin, pesut 3 x viikossa sekä kutinan estoon Apoquel- lääkityksen. Näillä iho-ongelma paranikin mutta vatsaongelmat jäivät. Eläinlääkärissä oli otettu verikokeita, vatsan ultraäänitutkimus ja ulostenäytetutkimuksia. Näistä kaikesta huolimatta mitään suoranaista ongelmaa ei selvinnyt. Koko ajan Bella oli syönyt hypoallergeenista kuivaruokaa.
Tuntui pahalta katsoa kun Bella selkeästi kärsi. Vatsaoireita tuli muutaman päivän välein.
Ulla tuli kuvioihin:
Löysin Namisapuskan sivut etsiessäni jälleen tietoa koiran närästyksestä, ripuloinnista, oksentelusta ja vatsakivuista. Päätin lähettää viestin Ullalle, koska halusin saada koiran voimaan paremmin ja koiralle sopivaa ravintoa ilman vatsa- ja iho-ongelmia. Tapasimme Ullan kanssa ja Bella sai käyttöönsä kuntouttavat ravintolisät ja ruokavalion, jonka ytimessä oli itse tehty ruoka, sekä nappulat.
Hoidot tuntuivat toimivan hyvin ja Bellan vointi kohentui huomattavasti. Närästysvaivat helpottuivat pikkuhiljaa ja verta ei ole ollut ulosteessa. Riisi sopi ja sitä on nyt syöty keitetyn kalkkunan jauhelihan kanssa. Mukana oli myös siis kuntouttavat ravintolisät ja näitä on Ullan ohjeiden mukaan annettu. Myöhemmin ruokavalioon lisättiin muutakin ja kaikki ruoka-aineet lisättiin yksi kerrallaan. Ulla antoi tarvittaessa lisää ohjeistuksia
Syksyllä 2022 tapasimme Ullan vastaanotolla uudelleen. Kesällä Bellalle ei tullut iho- ongelmia, vatsan seudun turvotusta ja ripulia. Ruoka maistuu nyt Bellalle hyvin. Bella on siis nälkäinen ja kuppi tyhjenee hetkessä. Bellasta on tullut rauhallisempi ja iloisempi koira, joka on leikkisä myös muiden koirien kanssa.
Ullalle iso kiitos hyvistä neuvoista ja opastuksesta. Asiantuntemuksestasi on ollut tavattoman suuri hyöty.
Kiitos Ulla!
vatsakipuja, syömättömyyttä, vatsan murinaa, vatsan turvotusta ja ripulointia. Ajoittain oksensi keltaista vaahtoa ja välillä vertakin. Joskus uloste oli tummaa ja seassa oli verta. Haima-arvot olivat koholla lievästi.
Näiden lisäksi kesäisin ilmeni myös isompia iho-ongelmia. Selän iho oli tulehtunut koko alueelta. Iho-ongelmaan hoitona Bella sai kortisonipistoksen, antibioottikuurin, pesut 3 x viikossa sekä kutinan estoon Apoquel- lääkityksen. Näillä iho-ongelma paranikin mutta vatsaongelmat jäivät. Eläinlääkärissä oli otettu verikokeita, vatsan ultraäänitutkimus ja ulostenäytetutkimuksia. Näistä kaikesta huolimatta mitään suoranaista ongelmaa ei selvinnyt. Koko ajan Bella oli syönyt hypoallergeenista kuivaruokaa.
Tuntui pahalta katsoa kun Bella selkeästi kärsi. Vatsaoireita tuli muutaman päivän välein.
Ulla tuli kuvioihin:
Löysin Namisapuskan sivut etsiessäni jälleen tietoa koiran närästyksestä, ripuloinnista, oksentelusta ja vatsakivuista. Päätin lähettää viestin Ullalle, koska halusin saada koiran voimaan paremmin ja koiralle sopivaa ravintoa ilman vatsa- ja iho-ongelmia. Tapasimme Ullan kanssa ja Bella sai käyttöönsä kuntouttavat ravintolisät ja ruokavalion, jonka ytimessä oli itse tehty ruoka, sekä nappulat.
Hoidot tuntuivat toimivan hyvin ja Bellan vointi kohentui huomattavasti. Närästysvaivat helpottuivat pikkuhiljaa ja verta ei ole ollut ulosteessa. Riisi sopi ja sitä on nyt syöty keitetyn kalkkunan jauhelihan kanssa. Mukana oli myös siis kuntouttavat ravintolisät ja näitä on Ullan ohjeiden mukaan annettu. Myöhemmin ruokavalioon lisättiin muutakin ja kaikki ruoka-aineet lisättiin yksi kerrallaan. Ulla antoi tarvittaessa lisää ohjeistuksia
Syksyllä 2022 tapasimme Ullan vastaanotolla uudelleen. Kesällä Bellalle ei tullut iho- ongelmia, vatsan seudun turvotusta ja ripulia. Ruoka maistuu nyt Bellalle hyvin. Bella on siis nälkäinen ja kuppi tyhjenee hetkessä. Bellasta on tullut rauhallisempi ja iloisempi koira, joka on leikkisä myös muiden koirien kanssa.
Ullalle iso kiitos hyvistä neuvoista ja opastuksesta. Asiantuntemuksestasi on ollut tavattoman suuri hyöty.
Kiitos Ulla!
Iisa 12/22
Iisa-shelttimme sairastelukierre alkoi reilun vuoden ikäisenä hyvin vahvana kävelyhaluttomuutena. Vaivan syyn selvittäminen aloitettiin ortopedin tutkinnalla, luuston kuvauksilla ja se eteni aina tähystyksiin ilman selkeää syytä. Vain sapessa oli sakkaa. Tässä kohtaa syötimme itsetehtyä ruokaa eläinlääkärin köykäisillä ohjeilla. Sappi poistettiin, jonka jälkeen närästys paheni. Lähdimme allergiaruokakierteeseen, joka eteni aina uuden ruuan jälkeen muutamien viikkojen, viimeistään kuukausien jälkeen siihen, että Iisa hylkäsi nappulan.
Toukokuussa 2021 Iisan vointi heikkeni rajusti ja se vietti yhden päivän tiputuksessa. Iisalla epäiltiin suolistotulehdusta ja siltä löydettiin löysä vatsalaukun ja ohutsuolen välinen läppä.
Eläinlääkäri suositteli olemaan yhteydessä Ullaan, jotta itse tehtyä ruokavaliota voidaan testata hallitusti ja hyvällä tietämyksellä. Tässä kohtaa toivo oli menetetty hyvin pahasti ja ikään kuin etsimme niitä viimeisiä apukeinoja.
Ulla otti meidät ohjaukseensa erittäin perehtyvällä ja avuliaalla otteella. Ohjeistukset olivat
hyvin selkeitä ja eri ruokien sekä vitamiinien kokeilujen eteneminen oli hallittua ja
systemaattista. 1-2kk jälkeen Iisan voinnissa näkyi jo selkeää muutosta, närästys väheni ja
vointi koheni. Vointi parani kuukausi kuukaudelta varsin hyvään kuntoon mikä se on
yhä. Iisa on syönyt nyt reilun vuoden itse tehtyä ruokaa sekä Ullan ohjeistamia vitamiineja.
Tällä ajanjaksolla ruokaa ei ole koskaan jäänyt kuppiin, turkki on pysynyt ruuan osalta hyvänä (sterkkaus vanuttanut turkkia) ja veriarvot ovat pysyneet kohdillaan. Vatsalaukun ja ohutsuolen välisen läpän löysyyden vuoksi ruokailu 6 kertaa päivässä on ollut myös oleellinen asia, jotta vointi on pysynyt hyvänä. Närästykseen Iisa syö yhtä lääkettä päivässä, ilman sitä se ei pärjää mutta lääkkeen saadessaan ja tätä ruokavaliota syödessään tiheästi oksentelee todella harvoin. Tällä hetkellä en muista Iisan oksentaneen kuukausiin, jossain kohtaa oksentaminen ja huonovointisuus oli viikoittaista.
Iisan silmissä oli myös kauan kipukatse kipeästä vatsasta, nyt katsetta ei ole ollut aikapäiviin. Mitä saimme ravitsemusneuvonnalla? Saimme koiralle elämän. En usko, että olisimme löytäneet omin päin Iisalle sopivaa ruokavaliota ja ilman sopivaa ruokavaliota Iisa ei olisi enää täällä.
Käytännön tuen lisäksi Ullan antama henkinen tuki on ollut korvaamatonta. Eläinlääkärit eivät ole ravitsemusneuvojia, sen he itsekin sanovat. Eläinlääkärikäynnit on myös usein nopeita. Ullalla sen sijaan on ollut aikaa ja mahdollisuus antaa nopeitakin vinkkejä. Hädän hetkellä oli pelastus, että eläinlääkäri vinkkasi meille Ullan.
Hyvävointisin terveisin Iisa ja holhoaja Heli
Toukokuussa 2021 Iisan vointi heikkeni rajusti ja se vietti yhden päivän tiputuksessa. Iisalla epäiltiin suolistotulehdusta ja siltä löydettiin löysä vatsalaukun ja ohutsuolen välinen läppä.
Eläinlääkäri suositteli olemaan yhteydessä Ullaan, jotta itse tehtyä ruokavaliota voidaan testata hallitusti ja hyvällä tietämyksellä. Tässä kohtaa toivo oli menetetty hyvin pahasti ja ikään kuin etsimme niitä viimeisiä apukeinoja.
Ulla otti meidät ohjaukseensa erittäin perehtyvällä ja avuliaalla otteella. Ohjeistukset olivat
hyvin selkeitä ja eri ruokien sekä vitamiinien kokeilujen eteneminen oli hallittua ja
systemaattista. 1-2kk jälkeen Iisan voinnissa näkyi jo selkeää muutosta, närästys väheni ja
vointi koheni. Vointi parani kuukausi kuukaudelta varsin hyvään kuntoon mikä se on
yhä. Iisa on syönyt nyt reilun vuoden itse tehtyä ruokaa sekä Ullan ohjeistamia vitamiineja.
Tällä ajanjaksolla ruokaa ei ole koskaan jäänyt kuppiin, turkki on pysynyt ruuan osalta hyvänä (sterkkaus vanuttanut turkkia) ja veriarvot ovat pysyneet kohdillaan. Vatsalaukun ja ohutsuolen välisen läpän löysyyden vuoksi ruokailu 6 kertaa päivässä on ollut myös oleellinen asia, jotta vointi on pysynyt hyvänä. Närästykseen Iisa syö yhtä lääkettä päivässä, ilman sitä se ei pärjää mutta lääkkeen saadessaan ja tätä ruokavaliota syödessään tiheästi oksentelee todella harvoin. Tällä hetkellä en muista Iisan oksentaneen kuukausiin, jossain kohtaa oksentaminen ja huonovointisuus oli viikoittaista.
Iisan silmissä oli myös kauan kipukatse kipeästä vatsasta, nyt katsetta ei ole ollut aikapäiviin. Mitä saimme ravitsemusneuvonnalla? Saimme koiralle elämän. En usko, että olisimme löytäneet omin päin Iisalle sopivaa ruokavaliota ja ilman sopivaa ruokavaliota Iisa ei olisi enää täällä.
Käytännön tuen lisäksi Ullan antama henkinen tuki on ollut korvaamatonta. Eläinlääkärit eivät ole ravitsemusneuvojia, sen he itsekin sanovat. Eläinlääkärikäynnit on myös usein nopeita. Ullalla sen sijaan on ollut aikaa ja mahdollisuus antaa nopeitakin vinkkejä. Hädän hetkellä oli pelastus, että eläinlääkäri vinkkasi meille Ullan.
Hyvävointisin terveisin Iisa ja holhoaja Heli
Rio 10/2022
Rio on pian 10-vuotias isovillakoira. Jouduimme 1,5 vuotta sitten eläinlääkärikierteeseen, sillä sattumalta toisen vaivan tutkimisen yhteydessä selvisi, että Rion maksa-arvot ovat reippaasti koholla.
Maksasta otettiin koepalat ja patologin lausunnosta selvisi Riolla olevan maksan kuparitoksikoosi sekä kuparivälitteinen krooninen hepatiitti. Tämä tarkoitti sitä, että Rion aiempi ruokavalio (osittainen raakaruoka + kasvis ja proteiinipitoinen nappula) sai väistyä ja siirryimme eläinlääkärin suosittelemaan maksasairaiden koirien ruokaan.
Ostimme eläinlääkärin suosittelemia maksasairaiden koirien nappuloita ja vaihtelimme niitä eri merkkien välillä, sillä Rio jätti monesti ruoan syömättä. Yritin kysyä eläinlääkäristä mitä muuta Riolle voisi antaa, jotta paino ei alkaisi laskemaan ruokahaluttomuuden vuoksi, mutta tähän ei eläinlääkäri osannut vastata lainkaan.
Oli vaiheita, jolloin nappula Riolle maistui, mutta myös aikoja, jolloin ruoka ei kelvannut. Lisäksi koira oli apea ja nukkui paljon. Kokeilimme maksan kuparitoksikoosiin lääkitystä, mutta lääkitys ei sopinut Riolle. Hyvin pian lääkkeen aloituksen jälkeen sivuvaikutuksena tuli veristä oksennusta, jolloin puolitimme lääkeannoksen. Tämä vaikutti toimivan ja ruokakin alkoi maistumaan. Noin kuukauden kuluttua Rio sai kuitenkin äkillisen kasvohalvauksen (trigeminal neuritis), joka aiheutui mahdollisesti lääkityksestä. Lääkitys lopetettiin välittömästi ja olimme täysin ruokavalion varassa maksasairauksien hoitamiseksi.
Eläinlääkäri totesi, että kasvohalvaus paranee itsestään ajan kanssa. Koska kasvohalvauksen myötä Rio ei pystynyt pureskelemaan eikä siten syömään nappulaa, joten siirryimme turvotetun ja muussatun nappulan ruiskuruokintaan. Paino putosi ja Rio oli pelkkää luuta ja nahkaa. Rio parantui kasvohalvauksesta joten pystyimme palaamaan kasvohalvausta edeltävään ruokavalioon eli nappulaan.
Ongelmat jatkuivat edelleen ja maksa-arvot olivat yhä koholla ruokavaliosta huolimatta. Yritin Facebookin ryhmistä löytää tietoa kuparitoksikoosista, mutta huonolla menestyksellä. Vihdoin yhdessä ryhmässä tärppäsi ja joku suositteli Namisapuskaa maksasairaan koiransa ruokavaliomuutoksen tiimoilta. Olin yhteydessä Ullaan ja jo ensimmäisessä puhelussa koin, että huoleni koiran nirsoilusta sekä maksa-arvojen kohoamisesta otettiin tosissaan. Ulla pyysi Rion aiemman ruokavalio- sekä eläinlääkäri- ja labrahistorian nähtäväksi. Kävimme Ullan vastaanotolla ja saimme todella kattavat ja asiantuntevat ravinto-ohjeet. Rion ruokavalio nappulasta muuttui omatekemään ruokaan, jonka sekaan lisättiin kasviksia ja proteiinia. Ruokavalion oheen lisättiin myös erilaisia ravintolisiä, joilla tuetaan maksan normaalia toimintaa.
Maksa-arvoja edelleen seurattiin eläinlääkärissä säännöllisesti. Arvot eivät kovin suuresti lähteneet laskuun, mutta maksasairauteen liittyvä tyhjän vatsan oksentelu jäi pois. Lisäksi Rion ruokahalu palasi normaaliin ja joka ruokailukerran jälkeen kuppi oli tyhjä. Mikäli ruokavaliosta tuli kysyttävää tai Rion vointiin akuuttia muutosta, oli Ulla aina tarvittaessa sähköpostin päässä apuna ja tukena. Tämä lievitti suuresti omaa huoltani koiran hyvinvoinnista. Pian maksa-arvot lähtivät laskemaan kohti viitearvoja, hitaasti, mutta laskivat kuitenkin. Koiran olemus tässä kohtaa oli muuttunut täysin. Koira vaikutti olevan energisempi ja hyvin voivampi kuin aiemmin. Minulle tärkeintä oli se, että koiralle maistui ruoka ja Rio oli jälleen leikkisä. Ruokavalion lisäksi eläinlääkäri määräsi krooniseen hepatiittiin lääkityksen, joka otettiin käyttöön Ullan laatiman ruokavalio-ohjeistuksen oheen. Ruokavaliomuutoksen ja lääkityksen myötä Rion maksa-arvot ovat viimeisimpien labrojen aikaan olleet hyvin lähellä viitearvoja (norm. ALAT alle 125, Riolla viimeksi 296), kun pahimmillaan ne olivat yli tuhatta.
Nykyisin Rio jopa monesti odottaa saavansa ruokaa ja kuppi tyhjenee hyvällä ruokahalulla. Meillä ei siis nirsoilla ruoasta enää lainkaan. Paino on pysynyt hyvänä, koira on energinen ja iloinen. Hieman harmittaa, etten jo ennen Rion sairasteluja tiennyt koirien ravitsemusneuvonnan olemassaolosta, sillä nirson koiran kanssa ravitsemusneuvonta olisi ollut tarpeen jo huomattavasti aiemmin, ja tähän käyttämäni rahasumma on yksi parhaimpia sijoituksiani.
Voimme Rion kanssa suositella lämpimästi Ullan asiantuntevaa palvelua!
Late 3/2022
"Late on 6-vuotias lapinporokoira. Muutaman vuoden aikana Latella oli todettu erilaisia hiiva- ja bakteeritulehduskierteitä, jotka oireilivat korvissa ja tassuissa. Eläinlääkärissä kävimme, mutta siellä hoidettiin aina akuuttia tulehdusta, ei tulehduksen syytä. Yhdistimme oireet antibioottikuurien jälkitiloiksi, mutta lopulta aloimme epäillä syypääksi kalaa, jota Late sai monesta eri lähteestä (nappulasta, namipaloista ja satunnaisesta tölkkikalasta). Alkoi epätoivoinen kalattoman ruuan etsintä.
Lopulta saimme vinkin Ullan palveluista elokuussa 2021. Vanhempani olivat onnistuneet parantamaan koiransa pitkittyneen oireilun Ullan neuvoilla ja mainostivat Ullaa meille. Olimme hyvin innoissamme projektista ja ostimme kaapit täyteen vitamiineja. Late tietysti rakasti uutta ruokaansa, joten vaihto sujui helposti. Alun toiveikkuus kuitenkin väistyi vähitellen, koska oireet tuntuivat pahenevan. Suupieliin ja korviin ilmestyi toistuvasti hiivaa. Ulla oli onneksi aina tavoitettavassa ja teimmekin ruokavalioon pieniä muutoksia alun jälkeen. Vähitellen homma alkoi sujua.
Tammikuussa havahduimme siihen, ettei Latella ollut ilmennyt mitään oireilua pitkään aikaan. Suupielet ja korvat ovat voineet loistavasti. Tassutulehduksia ei ole ollut syksyn jälkeen. Jatkuva ravaus eläinlääkärillä on loppunut. Laten turkki on muuttunut silkkiseksi. Se ei ole ollut koskaan ollut noin hyvässä kunnossa ja jopa vieraat ovat huomanneet eron! Mukavinta on ollut Ullan osallistuminen prosessiin. Hän on tasaisesti kysellyt kuulumisia ja Laten vointia, tarvittaessa tehnyt muutoksia ja osannut vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Ullan tietotaito koirien ravitsemuksesta on valtava! On ollut todella mielenkiintoista saada näin paljon tietoa aiheesta. Olemme todella tyytyväisiä muutokseen ja helpottuneita oireiden poistumisesta ja kiitollisia Ullan avusta. Ja parasta tietysti miten paljon Late nykyään nauttii aterioistaan."
Laura Parovuori
Lopulta saimme vinkin Ullan palveluista elokuussa 2021. Vanhempani olivat onnistuneet parantamaan koiransa pitkittyneen oireilun Ullan neuvoilla ja mainostivat Ullaa meille. Olimme hyvin innoissamme projektista ja ostimme kaapit täyteen vitamiineja. Late tietysti rakasti uutta ruokaansa, joten vaihto sujui helposti. Alun toiveikkuus kuitenkin väistyi vähitellen, koska oireet tuntuivat pahenevan. Suupieliin ja korviin ilmestyi toistuvasti hiivaa. Ulla oli onneksi aina tavoitettavassa ja teimmekin ruokavalioon pieniä muutoksia alun jälkeen. Vähitellen homma alkoi sujua.
Tammikuussa havahduimme siihen, ettei Latella ollut ilmennyt mitään oireilua pitkään aikaan. Suupielet ja korvat ovat voineet loistavasti. Tassutulehduksia ei ole ollut syksyn jälkeen. Jatkuva ravaus eläinlääkärillä on loppunut. Laten turkki on muuttunut silkkiseksi. Se ei ole ollut koskaan ollut noin hyvässä kunnossa ja jopa vieraat ovat huomanneet eron! Mukavinta on ollut Ullan osallistuminen prosessiin. Hän on tasaisesti kysellyt kuulumisia ja Laten vointia, tarvittaessa tehnyt muutoksia ja osannut vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Ullan tietotaito koirien ravitsemuksesta on valtava! On ollut todella mielenkiintoista saada näin paljon tietoa aiheesta. Olemme todella tyytyväisiä muutokseen ja helpottuneita oireiden poistumisesta ja kiitollisia Ullan avusta. Ja parasta tietysti miten paljon Late nykyään nauttii aterioistaan."
Laura Parovuori
Helka 02/2022
"Helka on 2-vuotias englanninspringerspanieli. Jo nuoresta asti Helka kärsi kaikenlaisista vatsaongelmista, oli löysää vatsaa, runsasta kakkaamista, aamuöistä oksentelua, ja usein se oli vaan selvästi sairaan oloinen ilman mitään selvää syytä. Näkyvin ongelma oli se, että Helka oli langanlaiha eikä paino noussut, vaikka se söi kuin hevonen. Saimme kaikenlaisia vinkkejä ja kokeilimme lukuisia erilaisia nappuloita ja raakaruokaa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Eläinlääkärissäkin toki käytiin, mutta mitään selkeää syytä Helkan oireilulle ei löytynyt.
Saimme vinkin Ullan palveluista ja päätimme kokeilla. Tietomäärä, mitä Ullalta on tullut koirien ravitsemukseen liittyen, on ollut valtava! Ja mikä parasta, tietoa ei ole itse tarvinnut etsiä lukuisista lähteistä. Aluksi kokeilimme Ullan suosituksesta rajattua ruokavaliota helposti sulavista aineksista, ja nyt olemme jo päässeet laajentamaan Helkan ruokavaliota. Aluksi jännitti, onko kotiruuan tekeminen Helkalle kovin työlästä ja raskasta arjen keskellä, mutta kun Helkan vatsalle sopivat ruoka-aineet löytyivät, tuli lihan keittelystä kuitenkin nopeasti rutiinia. Sitä ei siis kannata pelätä. Ullan opastus on ollut kullanarvoista, ehdottomasti parhaiten käytetty reilu sata euroa ikinä. Ja mikä parasta, rakas lemmikki voi nykyään hyvin!"
Jenni Hämäläinen
Saimme vinkin Ullan palveluista ja päätimme kokeilla. Tietomäärä, mitä Ullalta on tullut koirien ravitsemukseen liittyen, on ollut valtava! Ja mikä parasta, tietoa ei ole itse tarvinnut etsiä lukuisista lähteistä. Aluksi kokeilimme Ullan suosituksesta rajattua ruokavaliota helposti sulavista aineksista, ja nyt olemme jo päässeet laajentamaan Helkan ruokavaliota. Aluksi jännitti, onko kotiruuan tekeminen Helkalle kovin työlästä ja raskasta arjen keskellä, mutta kun Helkan vatsalle sopivat ruoka-aineet löytyivät, tuli lihan keittelystä kuitenkin nopeasti rutiinia. Sitä ei siis kannata pelätä. Ullan opastus on ollut kullanarvoista, ehdottomasti parhaiten käytetty reilu sata euroa ikinä. Ja mikä parasta, rakas lemmikki voi nykyään hyvin!"
Jenni Hämäläinen
Rebekka 04/2021
"Rebekka on 10-vuotias borderterrieri, jonka vatsaongelmat alkoivat viitisen vuotta sitten. Heräsin useampana yönä siihen, kun Rebekka venytteli ja oli tuskaisen oloinen. Joskus Rebekka myös oksensi aamuyöstä. Eläinlääkärissä tutkittiin pahoinvointia ja närästystä. Myös haimatulehduksia oli useampia. Viimeisimmän eläinlääkärireissun jälkeen aloin itse tutkia internettiä ja löysin Namisapuska-sivut.
Saimme Ullalta hyvät ruokintaohjeet ja paljon tietoa. Rebekka on noudattanut uutta ruokavaliota seitsemän kuukautta ja nyt kaikki näyttäisi olevan hyvin. Aikaisemmin Rebekan uloste oli todella kovaa ja määrä vähäistä. Nyt vatsa toimii huomattavasti paremmin ja närästyksestä Rebekka on päässyt kokonaan eroon. Myös koiran hengitys tuoksuu paljon paremmalta. Olen itse todella tyytyväinen muutokseen ja siihen, että tiedän tarkalleen, mitä koirani ruokakupissa on."
Maria Nietosjärvi
Saimme Ullalta hyvät ruokintaohjeet ja paljon tietoa. Rebekka on noudattanut uutta ruokavaliota seitsemän kuukautta ja nyt kaikki näyttäisi olevan hyvin. Aikaisemmin Rebekan uloste oli todella kovaa ja määrä vähäistä. Nyt vatsa toimii huomattavasti paremmin ja närästyksestä Rebekka on päässyt kokonaan eroon. Myös koiran hengitys tuoksuu paljon paremmalta. Olen itse todella tyytyväinen muutokseen ja siihen, että tiedän tarkalleen, mitä koirani ruokakupissa on."
Maria Nietosjärvi
Arska 12/2020
"Mä oon 1v 9kk vanha kääpiöpinseri. Mun lempinimi on Apupoika-Antero, sillä osallistun kaikkiin isäntäväen puuhiin. Siis ihan kaikkiin. Mun ruokavalio oli pennusta asti Namisapuskan Ullan suunnittelema ja niillä ohjeilla kasvoinkin isoksi ja komeaksi pikkukoiraksi. Jostain syystä mun ihmiset päätti kokeilla kuivanappeja keväällä, mun 1v-synttäreiden aikaan. Mulle tuli paha olo ja happovaivaa kaiken merkkisistä tuotteista ja siitä toipuminen olikin kovaa hommaa. Monta yötä valvottiin mun emännän kanssa, kun mua närästi niin kovasti. Yritin hoitaa sitä itse esimerkiksi syömällä kaikkea mahdollista isäntäväen silmän välttäessä. Esimerkiksi kerran eläinlääkäri onki keinonahan paloja pois mun mahasta tähystyksessä, kun eivät tulleet ulos normaalia reittiä. Ehdin syödä muutakin epäsopivaa ja niistä kokeiluista koitui kaikkea harmia, vaikka luulin niiden parantavan mun oloa.
Aika nopeasti mun ihmiset ymmärsivät taas ottaa yhteyttä Ullaan, joka yhdessä emännän kanssa laati pitkäjänteisen suunnitelman mun mahan toipumiseksi. Palvelusväki alkoi jälleen noudattaa ohjeita ja toipuminen alkoi hitaasti, mutta varmasti. Ne lupasivat mulle, että enää ei aleta säätää teollisten ruokien kanssa.
Ennen mua tässä huushollissa on asunut cavalierkingcharlesinspanieli, Nestori, joka sai reippaat vanhusvuodet Namisapuskalta. Se oli syönyt huonosti 13 vuotta ja sitten alkoi olla tyhjän mahan oksentelua ja muuta vaivaa. Ulla teki Nessulle ruokavalion, jonka myötä koiravanhus kuulemma suorastaan nuortui vuosia. Meno muuttui niin paljon paljon reippaammaksi! Toi mun emäntä harmittelee vieläkin, ettei osannut aikaisemmin hakea Nessulle sopivaa ruokavaliota. Nestorin toipumistarina muuten löytyy myös tältä sivuilta vähän alempaa (Nestori 4/2017). Onneksi mä olen saanut syödä Ullan reseptien mukaan tehtyä ruokaa jo pennusta asti! Sitä yhtä onnetonta kokeilua lukuunottamatta...
Elämä on viime kuukaudet ollut taas ihanaa, kun masu on kunnossa ja ollaan saatu nukkua yöt. Oikein selällänikin pystyn nautiskelemaan! Sellainen ei tullut kuuloonkaan happovaivaisena. Ollaan koko lauma kiitollisia Ullalle asiantuntevasta avusta!"
Arska (sihteerinä Mira Leppänen-Mattelmäki)
Aika nopeasti mun ihmiset ymmärsivät taas ottaa yhteyttä Ullaan, joka yhdessä emännän kanssa laati pitkäjänteisen suunnitelman mun mahan toipumiseksi. Palvelusväki alkoi jälleen noudattaa ohjeita ja toipuminen alkoi hitaasti, mutta varmasti. Ne lupasivat mulle, että enää ei aleta säätää teollisten ruokien kanssa.
Ennen mua tässä huushollissa on asunut cavalierkingcharlesinspanieli, Nestori, joka sai reippaat vanhusvuodet Namisapuskalta. Se oli syönyt huonosti 13 vuotta ja sitten alkoi olla tyhjän mahan oksentelua ja muuta vaivaa. Ulla teki Nessulle ruokavalion, jonka myötä koiravanhus kuulemma suorastaan nuortui vuosia. Meno muuttui niin paljon paljon reippaammaksi! Toi mun emäntä harmittelee vieläkin, ettei osannut aikaisemmin hakea Nessulle sopivaa ruokavaliota. Nestorin toipumistarina muuten löytyy myös tältä sivuilta vähän alempaa (Nestori 4/2017). Onneksi mä olen saanut syödä Ullan reseptien mukaan tehtyä ruokaa jo pennusta asti! Sitä yhtä onnetonta kokeilua lukuunottamatta...
Elämä on viime kuukaudet ollut taas ihanaa, kun masu on kunnossa ja ollaan saatu nukkua yöt. Oikein selällänikin pystyn nautiskelemaan! Sellainen ei tullut kuuloonkaan happovaivaisena. Ollaan koko lauma kiitollisia Ullalle asiantuntevasta avusta!"
Arska (sihteerinä Mira Leppänen-Mattelmäki)
Coco 11/2020
"4-vuotias havannankoiramme Coco kärsi pienestä pitäen atooppisesta ihosta, sekä vatsa- ja korvaoireista. Korvissa oli hiivaa, närästys ja oksentelu oli viikottaista. Ruokaa vaihdettiin raakaruuasta nappuloihin ja lukemattomat eri vaihtoehdot kävimme läpi eläinlääkärien neuvomina.
Heinäkuussa tilanne meni niin pahaksi, että pelkäsimme menettävämme Cocon. Levottoman ja valvotun yön jälkeen, kun Coco oli voinut erittäin huonosti, löysimme Namisapuskan netistä ja otimme Ullaan heti yhteyttä.
Olemme ikuisesti kiitollisia siitä, että Ulla auttoi ja neuvoi jo ennen ensitapaamista ja antoi Cocolle uuden ruokavalion. Siitä alkoi nopea paraneminen eivätkä Cocon vatsa, iho ja korvat ole voineet näin hyvin pitkään aikaan ja siitä saamme kiittää Ullaa! Ullan aito kiinnostus koiramme vointiin on sydäntä lämmittävää ja tiedämme että häneltä saa myös nopeaa apua akuuttitilanteisiin. Kiitos kaikesta!"
Outi Koski
Heinäkuussa tilanne meni niin pahaksi, että pelkäsimme menettävämme Cocon. Levottoman ja valvotun yön jälkeen, kun Coco oli voinut erittäin huonosti, löysimme Namisapuskan netistä ja otimme Ullaan heti yhteyttä.
Olemme ikuisesti kiitollisia siitä, että Ulla auttoi ja neuvoi jo ennen ensitapaamista ja antoi Cocolle uuden ruokavalion. Siitä alkoi nopea paraneminen eivätkä Cocon vatsa, iho ja korvat ole voineet näin hyvin pitkään aikaan ja siitä saamme kiittää Ullaa! Ullan aito kiinnostus koiramme vointiin on sydäntä lämmittävää ja tiedämme että häneltä saa myös nopeaa apua akuuttitilanteisiin. Kiitos kaikesta!"
Outi Koski
Mido ja Cooper 10/2020
Mido
|
Cooper
|
"Espanjanvesikoira Mido saapui maailmalta Suomeen neljän kuukauden ikäisenä karvapallerona. Pentu kasvoi hyvässä huomassa, mutta ehtiväisenä ja erittäin ahneena koirana se oli tainnut ehtiä syödä osan kavereidenkin eväistä. Ulkomuoto oli siis hieman toinen, mitä olin odottanut ja toivoin.
Siitä alkoikin sitten ankara miettiminen, miten saisin kasvavan, itselle kisakaveriksi toivotun pennun hoikistettua vaarantamatta sen tervettä kasvua. Pentu kun oli vielä maailmalta itselle hieman vieraammista linjoista – ja rodussa noin muutenkin esiintyy luuston kuvaustuloksia laidasta laitaan.
Tätä asiaa tuli sitten pohdittua ääneen myös treenikentän laidalla ja onnekseni kuulolle osui seurakaveri, joka hetken kuunneltuaan kehotti ottamaan yhteyttä Namisapuskan Ullaan. Hän kertoi, minkälaisten ruokintaongelmien parissa Ulla on eri koiria auttanut ja minähän tein työtä käskettyä.
Kun tavoitin Ullan, kävimme Midon kanssa treffaamassa häntä ja sitten saimmekin juuri Midon tarpeeseen suunnitellut ruokavaliot pennun eri kasvukaudet huomioiden. Kun Mido oli vuoden tietämillä, kantautui maailmalta kurjia uutisia; velipoika oli juuri lonkkakuvattu kurjin tuloksin.
Päätin silti malttaa ja odottaa vielä muutaman kuukauden, ennen meidän totuuden hetkeä.
Päivän koittaessa jännitys oli kyllä melkoinen. Harrastustarpeita varten päätin kuvauttaa lonkkien ja kyynärien lisäksi myös selän.
Naama oli varmasti kuin Hangonkeksi ja oli kun iso kivi olisi pudonnut hartioilta, kun näin kuvat – hyvältä näyttää! Viralliset paperit tulivat toki sitten myöhemmin vielä myös Kennelliitolta ja niidenkin mukaan ei ihan optimaalisista lähtökohdista oli onnistunut kuoriutumaan ulos terve harrastuskaveri. Aivan mahtavaa!
Midon kokemuksesta rohkaistuneena päätin ottaa saman tien yhteyttä Ullaan, kun kävin hakemassa maailmalta seuraavan pennun itselleni.
Nyt motiivina ei ollut erityistarpeet, vaan jälleen vähän vieraammat linjat sekä rodun riski luustokuvaustulosten kirjoon. Niinpä Ulla suunnitteli Cooperille jälleen pennun eri kasvuvaiheiden tarpeita vastaavat ruokavaliot ja niillä on menty. Cooper on vasta 10 kk ikäinen eli kuvaustuloksista ei vielä ole tietoa mutta silmämääräisesti pentu on kasvanut suorin raajoin ja koko ajan tasapainoisesti. Missään vaiheessa ei ole ilmennyt esim. takakorkeutta tai muuta epätasapainoisuutta. Myös liike on kaunis ja jouheva. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulokset aikanaan kertovat mutta olen hyvin toiveikas niiden suhteen."
Heidi Kurki
Siitä alkoikin sitten ankara miettiminen, miten saisin kasvavan, itselle kisakaveriksi toivotun pennun hoikistettua vaarantamatta sen tervettä kasvua. Pentu kun oli vielä maailmalta itselle hieman vieraammista linjoista – ja rodussa noin muutenkin esiintyy luuston kuvaustuloksia laidasta laitaan.
Tätä asiaa tuli sitten pohdittua ääneen myös treenikentän laidalla ja onnekseni kuulolle osui seurakaveri, joka hetken kuunneltuaan kehotti ottamaan yhteyttä Namisapuskan Ullaan. Hän kertoi, minkälaisten ruokintaongelmien parissa Ulla on eri koiria auttanut ja minähän tein työtä käskettyä.
Kun tavoitin Ullan, kävimme Midon kanssa treffaamassa häntä ja sitten saimmekin juuri Midon tarpeeseen suunnitellut ruokavaliot pennun eri kasvukaudet huomioiden. Kun Mido oli vuoden tietämillä, kantautui maailmalta kurjia uutisia; velipoika oli juuri lonkkakuvattu kurjin tuloksin.
Päätin silti malttaa ja odottaa vielä muutaman kuukauden, ennen meidän totuuden hetkeä.
Päivän koittaessa jännitys oli kyllä melkoinen. Harrastustarpeita varten päätin kuvauttaa lonkkien ja kyynärien lisäksi myös selän.
Naama oli varmasti kuin Hangonkeksi ja oli kun iso kivi olisi pudonnut hartioilta, kun näin kuvat – hyvältä näyttää! Viralliset paperit tulivat toki sitten myöhemmin vielä myös Kennelliitolta ja niidenkin mukaan ei ihan optimaalisista lähtökohdista oli onnistunut kuoriutumaan ulos terve harrastuskaveri. Aivan mahtavaa!
Midon kokemuksesta rohkaistuneena päätin ottaa saman tien yhteyttä Ullaan, kun kävin hakemassa maailmalta seuraavan pennun itselleni.
Nyt motiivina ei ollut erityistarpeet, vaan jälleen vähän vieraammat linjat sekä rodun riski luustokuvaustulosten kirjoon. Niinpä Ulla suunnitteli Cooperille jälleen pennun eri kasvuvaiheiden tarpeita vastaavat ruokavaliot ja niillä on menty. Cooper on vasta 10 kk ikäinen eli kuvaustuloksista ei vielä ole tietoa mutta silmämääräisesti pentu on kasvanut suorin raajoin ja koko ajan tasapainoisesti. Missään vaiheessa ei ole ilmennyt esim. takakorkeutta tai muuta epätasapainoisuutta. Myös liike on kaunis ja jouheva. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulokset aikanaan kertovat mutta olen hyvin toiveikas niiden suhteen."
Heidi Kurki
Reetu 8/2020
"Reetu-länderi – koira, joka on pelkkää kultaa. Ihana pentu saapui meille keväällä 2015. Heti alkuun totesin, että onpa ronkeli koira ruuan suhteen. Ajatushan oli, että tämä koira syö raakaruokaa, mutta se ei maistunut. Muutakin ruokaa se söi vain sen verran, että hengissä pysyi. Sitten kokeilin kaikkea
mahdollista: eri nappuloita, märkäruokaa, kotiruokia... Reetu söi kaikkea vähän aikaa, mutta ruoka ei kuitenkaan maistunut edes joka päivä. Vettäkin Reetu joi liian vähän. Lääkärikäynneillä kyselin, mistä voisi johtua, kun mikään ei kelpaa. Siellä ei osattu sanoa syytä. Reetu kuitenkin söi sen verran, että kasvoi. Hoikka se on kyllä ollut aina, mitä en pitänyt pahana, sillä edellinen koira oli jenkki, joka söi kaikkea ja paljon.
Jossain vaiheessa kyselin kasvattajalta, mikä/missä voisi olla syy. Hän arveli, että Reetua ehkä närästää ja ehdotti, että kokeilen Antepsinia. Ei muuta kun
apteekkiin. Ensimmäisen Antepsinin jälkeen Reetu oksensi lääkevaahtoa. Toisen kerran jälkeen lääke pysyi sisällä ja koira alkoi syömään. Siis minun koiraani närästää. Onneksi syy selvisi. Mutta heti kun Antepsinin lopetti, kaikki oli ennallaan. Eihän koira voi lopun elämäänsä Antepsinia syödä? Tyhjän mahan oksentelu alkoi pikkuhiljaa ja sitä alkoi olla usein. Annoin kuureina Antepsinia silloin, kun Reetu oksenteli tyhjää mahaa. Siitä tuli uudenlainen kierre.
Sitten tuli se päivä, kun päätin, että nyt on pakko tehdä jotain. Reetun oksennuksen seassa oli verta. Menenkö lääkäriin ja tähystetään? Vai mitä teen? Koira on 5 vuotta ja apua on saatava.
Olin kuullut Namisapuskasta. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin tähystys. Ja se on ollut todella hyvä vaihtoehto. Kiitos Ulla, Reetu on tällä hetkellä elämänsä kunnossa. Uuden ruokavalion avulla Reetu kulkee häntä pystyssä, mikä ei ollut ennen tavanomaista. Koira joka söi ennen sillon tällöin, syö nyt kolme kertaa päivässä."
Minna Kylmälä
mahdollista: eri nappuloita, märkäruokaa, kotiruokia... Reetu söi kaikkea vähän aikaa, mutta ruoka ei kuitenkaan maistunut edes joka päivä. Vettäkin Reetu joi liian vähän. Lääkärikäynneillä kyselin, mistä voisi johtua, kun mikään ei kelpaa. Siellä ei osattu sanoa syytä. Reetu kuitenkin söi sen verran, että kasvoi. Hoikka se on kyllä ollut aina, mitä en pitänyt pahana, sillä edellinen koira oli jenkki, joka söi kaikkea ja paljon.
Jossain vaiheessa kyselin kasvattajalta, mikä/missä voisi olla syy. Hän arveli, että Reetua ehkä närästää ja ehdotti, että kokeilen Antepsinia. Ei muuta kun
apteekkiin. Ensimmäisen Antepsinin jälkeen Reetu oksensi lääkevaahtoa. Toisen kerran jälkeen lääke pysyi sisällä ja koira alkoi syömään. Siis minun koiraani närästää. Onneksi syy selvisi. Mutta heti kun Antepsinin lopetti, kaikki oli ennallaan. Eihän koira voi lopun elämäänsä Antepsinia syödä? Tyhjän mahan oksentelu alkoi pikkuhiljaa ja sitä alkoi olla usein. Annoin kuureina Antepsinia silloin, kun Reetu oksenteli tyhjää mahaa. Siitä tuli uudenlainen kierre.
Sitten tuli se päivä, kun päätin, että nyt on pakko tehdä jotain. Reetun oksennuksen seassa oli verta. Menenkö lääkäriin ja tähystetään? Vai mitä teen? Koira on 5 vuotta ja apua on saatava.
Olin kuullut Namisapuskasta. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin tähystys. Ja se on ollut todella hyvä vaihtoehto. Kiitos Ulla, Reetu on tällä hetkellä elämänsä kunnossa. Uuden ruokavalion avulla Reetu kulkee häntä pystyssä, mikä ei ollut ennen tavanomaista. Koira joka söi ennen sillon tällöin, syö nyt kolme kertaa päivässä."
Minna Kylmälä
Hilma 7/2020
"Hilma on pian 6-vuotias kultainennoutaja, joka on useamman vuoden ajan kärsinyt närästyskohtauksen tyyppisistä vatsaoireista. Oireet alkoivat Hilman ollessa noin 2,5-vuotias ja niitä on tutkittu vuosien varrella moneen kertaan eläinlääkärissä. Välillä Hilmalla on todettu ylempien hengitysteiden infektioita ja toisinaan pohdittu allergioita. Hilma on syönyt antibiootteja, erilaisia allergiaruokia ja Hilma on myös steriloitu, jotta vatsaoireet helpottaisivat. ”Närästyskohtauksiin” on annettu erilaisia lääkkeitä (mm. Antepsin, Omeprazol, Pepcid), mutta mikään edellä mainituista ei ole parantanut tilannetta merkittävästi, eikä Hilman vatsaoireille ole meinannut löytyä mitään selitystä saati hoitoa. Lopulta useiden tähystysten ja tutkimusten jälkeen Hilmalla todettiin noin vuosi sitten krooninen tulehdustila sekä suolistossa että vatsalaukussa. Sitä yritettiin hoitaa kortisonilla, mikä ei ollenkaan sopinut Hilmalle ja Hilman yleisvointi laski kortisonikuurin aikana todella huonoksi. Aiemmin muuten hyvinvoivan Hilman lihakset hävisivät, tuli nenäverenvuotoa, Hilma alkoi vapista ja oli apea sekä jaksamaton. Hilman vatsaa turvotti ja maksa-arvot olivat todella korkeat. Kortisonikuuri oli pakko lopettaa, minkä jälkeen hiljalleen Hilman yleisvointi taas koheni, mutta vatsaoireet jatkuivat. Tässä vaiheessa Hilmalle suositeltiin vatsaoireisiin sytostaatteja, mitä emme edelleen kortisonikuurista toipuvalle Hilmalle halunneet lähteä kokeilemaan. Onneksemme löysimme sitten eläinlääkärin, joka osasi suositella Ullan palveluita ja saimme häneltä Ullan yhteystiedot.
Ulla pyysi jo ennen ensimmäistä tapaamistamme Hilman koko elämän ajalta hänen sairaus- ja ruokintahistorian, minkä perusteella hän suositteli tiettyä ruokavaliota ja vitamiineja vatsan kuntouttamiseen. Ulla osasi hyvin selkeästi selittää Hilman historiassa olleiden sairasteluiden yhteyksiä vatsaoireisiin ja tähän päivään. Hän myös selitti kaikkien pillereiden ja ruoka-aineiden tarkoituksen Hilman vatsan kuntoutuksessa. Kaikki tämä kuulosti hyvin perustellulta ja loogiselta, mutta tätä tietoa emme olleet saaneet mistään aikaisemmin. Lähdimme sitten heti toteuttamaan Ullan ohjeita ja Hilman vatsaoireet hävisivät ihan muutamassa viikossa lähes kokonaan. Se tuntui uskomattomalta monen vuoden eläinlääkärissä ravaamisen ja erilaisten allergiaruoka- ja lääkekokeiluiden jälkeen.
Hilman vatsan kuntouttaminen kesti yhteensä noin puoli vuotta, minkä aikana Hilmalla oli vain muutamia ”närästyskohtauksia”, jotka saatiin kuitenkin Ullan ohjeilla hyvin nopeasti kuriin. Ulla oli apuna ja tukena koko kuntoutuksen ajan ja halusi kuulla tasaisin väliajoin Hilman kuulumisia ja antoi uusia ohjeita. Koska Hilma voi niin hyvin, saimme juuri Ullalta uudet ohjeet Hilman koko loppuelämän ruokavaliota varten. Tänä päivänä Hilma on kuin eri koira verrattuna tilanteeseen viime kesänä. Emme oikein vieläkään meinaa uskoa, ettei vatsaoireita ole enää ollenkaan, mutta vaikka niitä joskus vielä tulisi, nyt meillä on toimivat keinot Hilman auttamiseen. Tästä suurimmat kiitokset Ullalle, jonka apua voimme hyvin lämpimästi suositella!"
Hilman perhe
Ulla pyysi jo ennen ensimmäistä tapaamistamme Hilman koko elämän ajalta hänen sairaus- ja ruokintahistorian, minkä perusteella hän suositteli tiettyä ruokavaliota ja vitamiineja vatsan kuntouttamiseen. Ulla osasi hyvin selkeästi selittää Hilman historiassa olleiden sairasteluiden yhteyksiä vatsaoireisiin ja tähän päivään. Hän myös selitti kaikkien pillereiden ja ruoka-aineiden tarkoituksen Hilman vatsan kuntoutuksessa. Kaikki tämä kuulosti hyvin perustellulta ja loogiselta, mutta tätä tietoa emme olleet saaneet mistään aikaisemmin. Lähdimme sitten heti toteuttamaan Ullan ohjeita ja Hilman vatsaoireet hävisivät ihan muutamassa viikossa lähes kokonaan. Se tuntui uskomattomalta monen vuoden eläinlääkärissä ravaamisen ja erilaisten allergiaruoka- ja lääkekokeiluiden jälkeen.
Hilman vatsan kuntouttaminen kesti yhteensä noin puoli vuotta, minkä aikana Hilmalla oli vain muutamia ”närästyskohtauksia”, jotka saatiin kuitenkin Ullan ohjeilla hyvin nopeasti kuriin. Ulla oli apuna ja tukena koko kuntoutuksen ajan ja halusi kuulla tasaisin väliajoin Hilman kuulumisia ja antoi uusia ohjeita. Koska Hilma voi niin hyvin, saimme juuri Ullalta uudet ohjeet Hilman koko loppuelämän ruokavaliota varten. Tänä päivänä Hilma on kuin eri koira verrattuna tilanteeseen viime kesänä. Emme oikein vieläkään meinaa uskoa, ettei vatsaoireita ole enää ollenkaan, mutta vaikka niitä joskus vielä tulisi, nyt meillä on toimivat keinot Hilman auttamiseen. Tästä suurimmat kiitokset Ullalle, jonka apua voimme hyvin lämpimästi suositella!"
Hilman perhe
Rico 5/2020
"Rico oli 9-vuotias labradoriuros ja aito mammanpoika. Rico loukkasi etutassunsa vuoden ikäisenä juostessaan ihanan labbistytön perässä ja rannenivel jouduttiin jäykistämään. Tassuun laitettiin 25 cm rautaa ja 9 ruuvia, mutta tassu saatiin kuntoutettua ja Rico pärjäsi tassun kanssa hyvin. Sitä paitsi rautatassulla oli erityisen hyvä antaa kavereille pataan. Nivelten suojaamiseksi Rico pidettiin ruokavaliolla ja liikunnalla hoikassa kunnossa. Rico oli jo pennusta lähtien herkkävatsainen ja kärsi oksentelusta, ripulista, korvien töhnimisestä sekä tassujen ja suupielten punoituksesta. Kokeilimme useita eri kuivaruokia, joista osa sopi Ricolle paremmin, osa huonommin. Aina kun löysimme Ricolle sopivan ruoan, tuotteen valmistus lopetettiin ja jouduimme taas etsimään uutta. Karsimme ruokavaliosta pois kaiken mahdollisen, jolloin oireet helpottivat, mutta eivät koskaan poistuneet kokonaan.
Vuonna 2019 Rico alkoi olla väsynyt ja vetämätön. Rico kärsi oudoista ja vaihtelevista oireista. Veimme Ricon lääkäriin. Ricolla todettiin kohonneet maksa-arvot ja laajentunut maksa ja Ricolle määrättiin maksaa tukeva ruokavalio. Kokeilimme nappularuokaa, mutta se ei sopinut Ricolle vaan se sai ruoasta jatkuvaa ripulia. Kaikki maksaa tukevat valmisruoat sisälsivät Ricolle sopimattomia aineita. Koiran ruoan tekeminen itse tuntui mahdottomalta, pelkäsimme ettei ruoka sisällä kaikkia tarvittavia ainesosia. Raakaruokinnasta emme olleet koskaan innostuneet ja nyt kun perheessä on pieni vauva, emme halunneet ottaa infektioriskiä. Onneksi löysimme Ullan nettisivut ja sitä kautta saimme tietää kotiruoalla ruokkimisen mahdollisuudesta.
Ulla vastasi nopeasti yhteydenottoon ja tuli käymään meillä kotona. Hän selvitti tarkkaan taustatiedot ja tutki koiran kunnon. Meille tuli tunne, että Ulla oikeasti välittää karvaisista asiakkaistaan. Ulla laati juuri Ricolle sopivan ruokavalion. Ruokavaliossa oli huomioitu Ricon ruokarajoitteet, mutta se oli silti monipuolinen. Selkeiden ohjeiden mukana tuli hyvät perustelut, joiden ansiosta ymmärsimme asioita paremmin. Tämän ruokavalion avulla Ricon vatsa rauhoittui ja oli parempi kuin ikinä. Ei ollut oksentelua, ei ripulia eikä korvien, tassujen ja suupielien kutinaa. Ruoka oli sitä paitsi niin maistuvaa, että se maistui jopa naapurin nirsolle samojedille synttärikakussa. Ruokaa oli helppo valmistaa, eikä nälkä vaivannut, koska ruokaa oli riittävästi. Erityisen tyytyväinen Rico oli piimästä; se toi sille varmaan lapsuusmuistot mieleen. Ravintolisien määrä tuntui kyllä suurelta, ja Ricolle pillereiden syöttäminen oli haastavaa. Myös ruoan oikean määrän hakeminen vei hetken. Ohjeistuksessa määrät olivat desilitroina, mutta muutimme ne meille helpompaan muotoon grammoiksi.
Ricon oudot oireet alkoivat lisääntyä ja labra-arvot heittelivät. Pian ruokavalion aloittamisen jälkeen saimme selityksen Ricon oireille. Ricolla todettiin aivolisäkkeen kasvain. Ricon kunto meni nopeasti huonommaksi. Vaikka yritimme kaikkemme, mitään ei ollut tehtävissä ja jouduimme suuren surun saattamana antaa Ricon mennä. Vaikka ruokavalio ei toki pelastanutkaan Ricoa, se teki Ricon viimeisistä ajoista siedettävämmät.
Vaikka emme ehtineen nähdä Ricon ruokavalion pitkän ajan tuloksia, olimme kokeiluun tyytyväisiä. Päätimme tilata Ullalta ruokavalion myös toiselle koirallemme Nalalle. Nala on 6-vuotias metsästyslinjainen labradorinarttu ja varsinainen rautavatsa ja aktiivinen menijä. Myös Nalalle ruokavalio sopii hyvin. Muutos ei ole ollut niin suuri kuin Ricolla, sillä Nalalla ei alun perinkään ollut ongelmia. Terveellä koiralla pillereiden määrä on huomattavasti pienempi, eikä niiden syöttäminen ole ollut ongelma. Ruokavaliossa on myös enemmän joustovaraa, mikä sopii meille hyvin. Nala syö aina reissussa ollessa nappuloita. Toivoimme ruokavalion vähentävän Nalan karvanlähtöä. Nyt on kevät ja karvanlähtöaika, joten jäämme odottamaan tuloksia…"
Essi Saloranta
Vuonna 2019 Rico alkoi olla väsynyt ja vetämätön. Rico kärsi oudoista ja vaihtelevista oireista. Veimme Ricon lääkäriin. Ricolla todettiin kohonneet maksa-arvot ja laajentunut maksa ja Ricolle määrättiin maksaa tukeva ruokavalio. Kokeilimme nappularuokaa, mutta se ei sopinut Ricolle vaan se sai ruoasta jatkuvaa ripulia. Kaikki maksaa tukevat valmisruoat sisälsivät Ricolle sopimattomia aineita. Koiran ruoan tekeminen itse tuntui mahdottomalta, pelkäsimme ettei ruoka sisällä kaikkia tarvittavia ainesosia. Raakaruokinnasta emme olleet koskaan innostuneet ja nyt kun perheessä on pieni vauva, emme halunneet ottaa infektioriskiä. Onneksi löysimme Ullan nettisivut ja sitä kautta saimme tietää kotiruoalla ruokkimisen mahdollisuudesta.
Ulla vastasi nopeasti yhteydenottoon ja tuli käymään meillä kotona. Hän selvitti tarkkaan taustatiedot ja tutki koiran kunnon. Meille tuli tunne, että Ulla oikeasti välittää karvaisista asiakkaistaan. Ulla laati juuri Ricolle sopivan ruokavalion. Ruokavaliossa oli huomioitu Ricon ruokarajoitteet, mutta se oli silti monipuolinen. Selkeiden ohjeiden mukana tuli hyvät perustelut, joiden ansiosta ymmärsimme asioita paremmin. Tämän ruokavalion avulla Ricon vatsa rauhoittui ja oli parempi kuin ikinä. Ei ollut oksentelua, ei ripulia eikä korvien, tassujen ja suupielien kutinaa. Ruoka oli sitä paitsi niin maistuvaa, että se maistui jopa naapurin nirsolle samojedille synttärikakussa. Ruokaa oli helppo valmistaa, eikä nälkä vaivannut, koska ruokaa oli riittävästi. Erityisen tyytyväinen Rico oli piimästä; se toi sille varmaan lapsuusmuistot mieleen. Ravintolisien määrä tuntui kyllä suurelta, ja Ricolle pillereiden syöttäminen oli haastavaa. Myös ruoan oikean määrän hakeminen vei hetken. Ohjeistuksessa määrät olivat desilitroina, mutta muutimme ne meille helpompaan muotoon grammoiksi.
Ricon oudot oireet alkoivat lisääntyä ja labra-arvot heittelivät. Pian ruokavalion aloittamisen jälkeen saimme selityksen Ricon oireille. Ricolla todettiin aivolisäkkeen kasvain. Ricon kunto meni nopeasti huonommaksi. Vaikka yritimme kaikkemme, mitään ei ollut tehtävissä ja jouduimme suuren surun saattamana antaa Ricon mennä. Vaikka ruokavalio ei toki pelastanutkaan Ricoa, se teki Ricon viimeisistä ajoista siedettävämmät.
Vaikka emme ehtineen nähdä Ricon ruokavalion pitkän ajan tuloksia, olimme kokeiluun tyytyväisiä. Päätimme tilata Ullalta ruokavalion myös toiselle koirallemme Nalalle. Nala on 6-vuotias metsästyslinjainen labradorinarttu ja varsinainen rautavatsa ja aktiivinen menijä. Myös Nalalle ruokavalio sopii hyvin. Muutos ei ole ollut niin suuri kuin Ricolla, sillä Nalalla ei alun perinkään ollut ongelmia. Terveellä koiralla pillereiden määrä on huomattavasti pienempi, eikä niiden syöttäminen ole ollut ongelma. Ruokavaliossa on myös enemmän joustovaraa, mikä sopii meille hyvin. Nala syö aina reissussa ollessa nappuloita. Toivoimme ruokavalion vähentävän Nalan karvanlähtöä. Nyt on kevät ja karvanlähtöaika, joten jäämme odottamaan tuloksia…"
Essi Saloranta
Mesi 3/2020
"Stabyhountyttö Mesi oli suloinen ja lempeä puolitoistavuotias, kun se alkoi kärsiä selittämättömistä muutaman päivän mittaisista kipukohtauksista. Tulehdusarvot olivat hieman koholla ja kipua tuntui olevan ainakin vatsan seuduilla, mutta mitään selvää selitystä ei löytynyt. Kohtauksia hoidettiin suolistotulehduskipulääkkeellä, mutta ongelma ei poistunut. Muutaman viikon päästä kohtauksissa alkoi nousta kuume ja Mesin olo huononi paljon. Ruokahalu katosi, ja lopulta jouduimme hätäpäivystykseen keskellä yötä. Mesi ei ollut suostunut enää syömään kipulääkettä ja se oli niin huonossa kunnossa, että pahin näytti olevan edessä.
Silloin taitava hätäpäivystäjä tajusi, että epätyypillisistä oireista huolimatta ongelma voisi olla neurologinen. Hän sai keskellä heinäkuun kesälomiakin Mesille peruutusajan neurologisiin tutkimuksiin ja sairaus sai vihdoin nimen: SRMA, sivulöydöksenä toksoplasmoosi. Mesi sai morfiinia suoraan suoneen ja kortisoni aloitettiin heti. Kipukohtaukset loppuivat samantien, ja olimme onnemme kukkuloilla.
Sairaus oli kestänyt kolme ja puoli kuukautta, ja Mesin paino oli pudonnut 24 kilosta 19:ään. Koska kaiken aikaa oli epäilty suolistotulehdusta, Mesi oli ollut hyvin rajallisella kana-riisidieetillä eikä sitä uskallettu nytkään muuttaa, koska kortisoni aiheutti heti kovan ripulin eikä suolistolle voitu aiheuttaa millään ruokavalion muutoksilla siinä vaiheessa lisäpainetta. Tasapainoilimme kortisoniannostuksen, ripulin ja ripulilääkkeiden kanssa neljä kuukautta, kunnes lääkitys oli pakko lopettaa vatsahaavan pelossa. Tämän jälkeen ripuli jatkui vähän väliä vielä kolme kuukautta. Turkki oli kiilloton ja niin ohut että iho paistoi siitä läpi, ja Mesi siirrettiin lopulta jatkuvan ripulin takia Anallergenic-nappulalle. Se auttoikin onneksi nopeasti. Mutta korvissa ja ihossa oli alkanut jo kortisonihoidon alkuvaiheessa sitkeä kutina, ja antibioottikuurejakin oli samaan aikaan pitänyt syödä toksoplasmoosiin ja kaiken päälle vielä osuneeseen tassuhaavaan.
Tässä vaiheessa käännyin Ullan puoleen. Oma järkeni sanoi, että ripulin ja suolistovaivojen ehkäisemisessä ja korvien, turkin ja ihon tervehtymisessä tärkeimpiä asioita olisi suoliston kunnon parantaminen ja monipuolinen ravitsemus kaikkien lääkekuurien ja eliminaatiodieettien jälkeen. Ulla selvitti tarkkaan Mesin historian ja tilanteen ja antoi ohjeet ruokavalion vähittäiseen muuttamiseen lisäravinteineen. Vihdoinkin koirapolo saisi muutakin kuin kanaa, riisiä ja eliminaationappulaa!
Teimme siirtymän hyvin vähitellen loppukesän ja syksyn ajan. Muutos oli nopea ja myönteinen. Mesi sai energiaa enemmän kuin koskaan ennen, sen turkki kasvoi takaisin hurjaa vauhtia, se kiilsi ja tuuheni, korvat, iho ja tassut olivat erinomaisessa kunnossa, ja saatoimme vihdoin aloittaa tosissamme agility-harrastuksen. Kuitenkin, koska olimme joutuneet lopettamaan kortisonihoidon kesken, osasimme odottaa SRMA:n uusiutumista. Näin kävikin viime marraskuussa. Mutta nyt tunnistimme oireet heti. Mesi pääsi neurologille ja kortisonihoidolle tällä kertaa viidessä päivässä, ja koska sen suolisto oli nyt vahva ja ruokavalio monipuolinen ja hoitava, mitään ripulia ei tullutkaan! Nyt olemme pystyneet jatkamaan hoitoa jo melkein puoli vuotta laskevalla annostuksella ja Mesi on kolmevuotiaana elämänsä kunnossa. Olemme ikuisesti kiitollisia Ullalle, joka sai tämän ihmeen aikaan!"
Tanja Suni
Silloin taitava hätäpäivystäjä tajusi, että epätyypillisistä oireista huolimatta ongelma voisi olla neurologinen. Hän sai keskellä heinäkuun kesälomiakin Mesille peruutusajan neurologisiin tutkimuksiin ja sairaus sai vihdoin nimen: SRMA, sivulöydöksenä toksoplasmoosi. Mesi sai morfiinia suoraan suoneen ja kortisoni aloitettiin heti. Kipukohtaukset loppuivat samantien, ja olimme onnemme kukkuloilla.
Sairaus oli kestänyt kolme ja puoli kuukautta, ja Mesin paino oli pudonnut 24 kilosta 19:ään. Koska kaiken aikaa oli epäilty suolistotulehdusta, Mesi oli ollut hyvin rajallisella kana-riisidieetillä eikä sitä uskallettu nytkään muuttaa, koska kortisoni aiheutti heti kovan ripulin eikä suolistolle voitu aiheuttaa millään ruokavalion muutoksilla siinä vaiheessa lisäpainetta. Tasapainoilimme kortisoniannostuksen, ripulin ja ripulilääkkeiden kanssa neljä kuukautta, kunnes lääkitys oli pakko lopettaa vatsahaavan pelossa. Tämän jälkeen ripuli jatkui vähän väliä vielä kolme kuukautta. Turkki oli kiilloton ja niin ohut että iho paistoi siitä läpi, ja Mesi siirrettiin lopulta jatkuvan ripulin takia Anallergenic-nappulalle. Se auttoikin onneksi nopeasti. Mutta korvissa ja ihossa oli alkanut jo kortisonihoidon alkuvaiheessa sitkeä kutina, ja antibioottikuurejakin oli samaan aikaan pitänyt syödä toksoplasmoosiin ja kaiken päälle vielä osuneeseen tassuhaavaan.
Tässä vaiheessa käännyin Ullan puoleen. Oma järkeni sanoi, että ripulin ja suolistovaivojen ehkäisemisessä ja korvien, turkin ja ihon tervehtymisessä tärkeimpiä asioita olisi suoliston kunnon parantaminen ja monipuolinen ravitsemus kaikkien lääkekuurien ja eliminaatiodieettien jälkeen. Ulla selvitti tarkkaan Mesin historian ja tilanteen ja antoi ohjeet ruokavalion vähittäiseen muuttamiseen lisäravinteineen. Vihdoinkin koirapolo saisi muutakin kuin kanaa, riisiä ja eliminaationappulaa!
Teimme siirtymän hyvin vähitellen loppukesän ja syksyn ajan. Muutos oli nopea ja myönteinen. Mesi sai energiaa enemmän kuin koskaan ennen, sen turkki kasvoi takaisin hurjaa vauhtia, se kiilsi ja tuuheni, korvat, iho ja tassut olivat erinomaisessa kunnossa, ja saatoimme vihdoin aloittaa tosissamme agility-harrastuksen. Kuitenkin, koska olimme joutuneet lopettamaan kortisonihoidon kesken, osasimme odottaa SRMA:n uusiutumista. Näin kävikin viime marraskuussa. Mutta nyt tunnistimme oireet heti. Mesi pääsi neurologille ja kortisonihoidolle tällä kertaa viidessä päivässä, ja koska sen suolisto oli nyt vahva ja ruokavalio monipuolinen ja hoitava, mitään ripulia ei tullutkaan! Nyt olemme pystyneet jatkamaan hoitoa jo melkein puoli vuotta laskevalla annostuksella ja Mesi on kolmevuotiaana elämänsä kunnossa. Olemme ikuisesti kiitollisia Ullalle, joka sai tämän ihmeen aikaan!"
Tanja Suni
Allu 2/2020
"Tässä meidän 11-vuotias labradorinnoutaja Allu! Allu on ollut perusterve koira ja saanut koko ikänsä ruuakseen kuivamuonaa. Joitakin vuosia sitten Allun iho alkoi kutisemaan talvisin ja korvia vaivasivat jatkuvat sekainfektiot. Kutinasta johtuen Allu nyppi lonkkien päältä sekä etutassuista karvat pois talviseen aikaan. Kesäisin iho oli paremmassa kunnossa. Ihoa tutkittiin kattavasti ja jonkinlaista allergiaa löytyi pöly/varastopunkeille. Kuivamuonan pakastaminen saatikka kodin epätoivoinen siivoaminen ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa. Sitten kuulimme Ullan palveluista ja ruokavaliosta! Vei vielä useamman kuukauden, ennen kuin olimme valmiita ottamaan Ullaan yhteyttä ja kokeilemaan työlääksi ajattelemaamme ruokavaliota. Ja sitten tapahtui ihme!
Ulla suunnitteli Allulle ruokavalion sekä porrastetun siirtymisen vanhasta ruuasta uuteen. Aluksi tilanne rauhoitettiin pelkällä lihalla ja Allun iho-oireet hävisivät. Mukaan otettiin pikkuhiljaa uusia ruoka-aineita. Parhaana indikaattorina ruuan sopivuudesta toimi Allulla korvat; kun jokin ruoka-aine ei sopinut, korvat alkoivat hyvin nopeasti läpsymään kutimisen ja sekainfektion merkiksi! Tätä seurasi karvan nyppiminen ihon kutimisen seurauksena. Alkuperäisten ohjeiden lisäksi saimme Ullalta nopeasti neuvoja kaikkiin tilanteisiin. Ruuan lisäksi Ulla suunnitteli Allulle ravintoa täydentävät lisät. Muutaman kuukauden kuluttua tapasimme Ullan kasvotusten mukavan aamupäivän merkeissä ja saimme lopullisen ruokavalion. Tätä olemme nyt noudattaneet vuoden verran ja ero entiseen on ollut melkoinen! Allun iho-oireet ovat historiaa. Korvat eivät ole myöskään enää vaivanneet. Lisäksi turkki kiiltää ja voi hyvin. Entinen hilseily stressitilanteissa (eläinlääkärikäynnit) on myös kaikonnut. Jännittävää oli havaita, kuinka karvakin vaihtui kuin huomaamatta ilman viikkoja kestävää valtavaa karvanlähtöä. Näiden lisäksi Allun lievät paino-ongelmat on saatu pysyvästi kuriin. Olemme niin kiitollisia Ullalle tästä ruokavaliosta sekä ammattitaidostasi! Ja ennenkaikkea onnellisia, että seniori-koiramme saa vielä nauttia elämästä ilman kutinaa ja labbishan kiittää uusista makuelämyksistä."
Kaisa Auvinen
Ulla suunnitteli Allulle ruokavalion sekä porrastetun siirtymisen vanhasta ruuasta uuteen. Aluksi tilanne rauhoitettiin pelkällä lihalla ja Allun iho-oireet hävisivät. Mukaan otettiin pikkuhiljaa uusia ruoka-aineita. Parhaana indikaattorina ruuan sopivuudesta toimi Allulla korvat; kun jokin ruoka-aine ei sopinut, korvat alkoivat hyvin nopeasti läpsymään kutimisen ja sekainfektion merkiksi! Tätä seurasi karvan nyppiminen ihon kutimisen seurauksena. Alkuperäisten ohjeiden lisäksi saimme Ullalta nopeasti neuvoja kaikkiin tilanteisiin. Ruuan lisäksi Ulla suunnitteli Allulle ravintoa täydentävät lisät. Muutaman kuukauden kuluttua tapasimme Ullan kasvotusten mukavan aamupäivän merkeissä ja saimme lopullisen ruokavalion. Tätä olemme nyt noudattaneet vuoden verran ja ero entiseen on ollut melkoinen! Allun iho-oireet ovat historiaa. Korvat eivät ole myöskään enää vaivanneet. Lisäksi turkki kiiltää ja voi hyvin. Entinen hilseily stressitilanteissa (eläinlääkärikäynnit) on myös kaikonnut. Jännittävää oli havaita, kuinka karvakin vaihtui kuin huomaamatta ilman viikkoja kestävää valtavaa karvanlähtöä. Näiden lisäksi Allun lievät paino-ongelmat on saatu pysyvästi kuriin. Olemme niin kiitollisia Ullalle tästä ruokavaliosta sekä ammattitaidostasi! Ja ennenkaikkea onnellisia, että seniori-koiramme saa vielä nauttia elämästä ilman kutinaa ja labbishan kiittää uusista makuelämyksistä."
Kaisa Auvinen
Jörö ja Velmu 7/2019
"Edesmennyt parsonimme Nipsu kärsi koko pienen elämänsä suolisto-ongelmista, jotka ilmenivät muun muassa oksenteluna, ripulointina, syömättömyytenä ja mahan lorinana. Hänen kohdallaan jouduimme tekemään raskaan päätöksen ennen kuusivuotissynttäreitä. Viimeiset kaksi vuotta hän sai nauttia kohtullisen laadukkaasta elämästä, kun lääkkeillä oireet saatiin kuriin.
Tämä oli syy, miksi erittäin matalalla kynnyksellä lähdimme etsimään vaihtoehtoja, kun uudella tulokkaallamme, länderipentu Velmulla, ilmeni saman tyyppistä suhtautumista ruokaan sekä samanlaista oireilua. Velmu oli syönyt nappulaa ja raakaruokaa ennen kuin otimme yhteyttä Namisapuskaan. Velmu ronkeloi ruuan kanssa, eivätkä namit maistuneet treenatessa. Tämän vuoksi olimme kokeilleet hyvin paljon erilaisia nameja ja papanoita, josko niistä jokin olisi niin sanotusti superherkku.
Toinen probleema oli meidän 6v. sekarotuinen Jörö, jonka kadonnutta vyötäröä olimme etsineet jo hartaasti ja pitkään. Jöröllä ei ole ongelmia nirsoilun kanssa vaan päinvastoin, hänellä on suuri intohimo kaikenlaista ruokaa kohtaan. Jörö oli saanut pullukka-tuomion jo edelliskesänä eläinlääkäriltä, mutta papanoiden vähentämisellä tulosta ei syntynyt. Ilmeisesti Jörö pisteli poskeensa kaiken minkä löysi, sillä dieettipapanoilla maha ei täyttynyt.
Ullalta saimme ohjeet ja laajat perustelut kotiruuan tekoon ja lisävitamiineihin. Homma lähti toimimaan välittömästi eikä kompastuskiviä ole eteen vielä tullut. Velmulle uusi ruoka on maistunut erittäin hyvin ja ulkona haastavissa tilanteissa maistuvat itsetehdyt namit. Velmu on saanut jopa kerättyä jo vähän lihaa luittensa päälle. Jörön paino on tippunut reilun kilon siitä mitä oli pahimmillaan, ja hän alkaa olla nyt ihannepainossaan. Jörön kohdalla on ollut parasta, kun on saanut antaa hänelle ruokaa reilun annoksen – Jörö on ollut tyytyväinen, kun on saanut mahansa täyteen. Molemmat pojat vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä kotikeittiön tarjontaan. Velmun kohdalla on iloittu kerjäämisestä ja ahnaasta kärkkymisestä keittiössä, kun oma ruoka-aika lähestyy.
Kokkailua en ole kokenut työlääksi, vaikka perheessämme on eri dieettejä noudattavia ihmispuolen edustajiakin useampia. Puuroa olen hauduttanut uunissa kerralla viikon satsin ja lihoja kypsentänyt tarpeen mukaan. Aikaa on säästynyt siinä, että poikien ruuan voi ostaa samalla kun omatkin ruokakaupasta. Tämä on varmaan myös tuonut jonkun euron säästöä, kun ei tule ravattua eläinkaupoissa ja sorruttua 'tuiki tarpeellisiin heräteostoksiin'.
Ulla on jaksanut kärsivällisesti vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin pitkin matkaa."
Karoliina Hjerpe
Tämä oli syy, miksi erittäin matalalla kynnyksellä lähdimme etsimään vaihtoehtoja, kun uudella tulokkaallamme, länderipentu Velmulla, ilmeni saman tyyppistä suhtautumista ruokaan sekä samanlaista oireilua. Velmu oli syönyt nappulaa ja raakaruokaa ennen kuin otimme yhteyttä Namisapuskaan. Velmu ronkeloi ruuan kanssa, eivätkä namit maistuneet treenatessa. Tämän vuoksi olimme kokeilleet hyvin paljon erilaisia nameja ja papanoita, josko niistä jokin olisi niin sanotusti superherkku.
Toinen probleema oli meidän 6v. sekarotuinen Jörö, jonka kadonnutta vyötäröä olimme etsineet jo hartaasti ja pitkään. Jöröllä ei ole ongelmia nirsoilun kanssa vaan päinvastoin, hänellä on suuri intohimo kaikenlaista ruokaa kohtaan. Jörö oli saanut pullukka-tuomion jo edelliskesänä eläinlääkäriltä, mutta papanoiden vähentämisellä tulosta ei syntynyt. Ilmeisesti Jörö pisteli poskeensa kaiken minkä löysi, sillä dieettipapanoilla maha ei täyttynyt.
Ullalta saimme ohjeet ja laajat perustelut kotiruuan tekoon ja lisävitamiineihin. Homma lähti toimimaan välittömästi eikä kompastuskiviä ole eteen vielä tullut. Velmulle uusi ruoka on maistunut erittäin hyvin ja ulkona haastavissa tilanteissa maistuvat itsetehdyt namit. Velmu on saanut jopa kerättyä jo vähän lihaa luittensa päälle. Jörön paino on tippunut reilun kilon siitä mitä oli pahimmillaan, ja hän alkaa olla nyt ihannepainossaan. Jörön kohdalla on ollut parasta, kun on saanut antaa hänelle ruokaa reilun annoksen – Jörö on ollut tyytyväinen, kun on saanut mahansa täyteen. Molemmat pojat vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä kotikeittiön tarjontaan. Velmun kohdalla on iloittu kerjäämisestä ja ahnaasta kärkkymisestä keittiössä, kun oma ruoka-aika lähestyy.
Kokkailua en ole kokenut työlääksi, vaikka perheessämme on eri dieettejä noudattavia ihmispuolen edustajiakin useampia. Puuroa olen hauduttanut uunissa kerralla viikon satsin ja lihoja kypsentänyt tarpeen mukaan. Aikaa on säästynyt siinä, että poikien ruuan voi ostaa samalla kun omatkin ruokakaupasta. Tämä on varmaan myös tuonut jonkun euron säästöä, kun ei tule ravattua eläinkaupoissa ja sorruttua 'tuiki tarpeellisiin heräteostoksiin'.
Ulla on jaksanut kärsivällisesti vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin pitkin matkaa."
Karoliina Hjerpe
Tuju 7/2019
"Perheeseemme saapui uusi jäsen joulukuussa 2017, kun malinoispentu Tuju muutti meille. Olin ajatellut ruokkia Tujun samoin kuten muutkin koiramme jo vuosia. Koirani ovat syöneet aina joko kotiruokaa tai raakaruokaa. Pelkkään raakaruokintaan siirryttiin 2001, silloin laumassa oli kolme belgialaista. Sen jälkeen meillä on syntynyt pari belgipentuetta, jotka kasvoivat hyvin raakaruualla.
Tällä kertaa halusin pennun ruokintaan täsmäohjeet ja valmiiksi lasketut lisäravinnemäärät. Niinpä olin yhteydessä Ullaan ja pyysin häneltä Tujulle ruokintaohjelman. Kiireisessä lapsiperhearjessa tämä oli helpotus! Sain valmiin ohjelman vitamiinisuosituksineen, ihanan helppoa.
Tuju kasvoikin varsin tasaisesti. Missään vaiheessa ei ollut etu- tai takakorkeutta, jalat pysyivät suorina ja massaa tuli sopivassa suhteessa. Tujulla ei ole ollut iho- eikä vatsaongelmia. Nyt 1 v ja 8 kk iässä se painaa n. 30 kg ja säkä on n. 64 cm. Komea ja raamikas uros siis.
Reilun vuoden ikäisenä Tuju kävi luustokuvauksissa. Lonkat, kyynärät, olkanivelet ja selkä kuvattiin ja kaikki oli eläinlääkärin mukaan priimaa. Lisäksi eläinlääkäri kehui Tujun sopusuhtaista ja hyvää lihaksistoa. Olen tyytyväinen, että päätin pyytää Ullalta apua Tujun ruokintaan. Niin paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä olen saanut, että tuskin olisin yhtä helposti saman määrän tietoa saanut itse etsimällä. Kannatti tämmöisen konkarinkin muuttaa omia käsityksiään koiranruokinnasta. Voin suositella lämpimästi jatkossakin Ullan Namisapuskaa!"
Maarit Takapuro
Tällä kertaa halusin pennun ruokintaan täsmäohjeet ja valmiiksi lasketut lisäravinnemäärät. Niinpä olin yhteydessä Ullaan ja pyysin häneltä Tujulle ruokintaohjelman. Kiireisessä lapsiperhearjessa tämä oli helpotus! Sain valmiin ohjelman vitamiinisuosituksineen, ihanan helppoa.
Tuju kasvoikin varsin tasaisesti. Missään vaiheessa ei ollut etu- tai takakorkeutta, jalat pysyivät suorina ja massaa tuli sopivassa suhteessa. Tujulla ei ole ollut iho- eikä vatsaongelmia. Nyt 1 v ja 8 kk iässä se painaa n. 30 kg ja säkä on n. 64 cm. Komea ja raamikas uros siis.
Reilun vuoden ikäisenä Tuju kävi luustokuvauksissa. Lonkat, kyynärät, olkanivelet ja selkä kuvattiin ja kaikki oli eläinlääkärin mukaan priimaa. Lisäksi eläinlääkäri kehui Tujun sopusuhtaista ja hyvää lihaksistoa. Olen tyytyväinen, että päätin pyytää Ullalta apua Tujun ruokintaan. Niin paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä olen saanut, että tuskin olisin yhtä helposti saman määrän tietoa saanut itse etsimällä. Kannatti tämmöisen konkarinkin muuttaa omia käsityksiään koiranruokinnasta. Voin suositella lämpimästi jatkossakin Ullan Namisapuskaa!"
Maarit Takapuro
Sinni ja pennut 4/2019
"Tässä meidän hyvinvoiva emäkoira 11 viikkoa synnytyksen jälkeen. Sinni on ruokittu Namisapuskan (Ulla Tuominen) ohjeilla tiineyden ja imetyksen ajan. Edellisen kerran ruokin tiineen koirani puhtaasti raakaruualla ja ero tässä vaiheessa pentujen jälkeen on huima. Kun edellinen koirani pudotti kaikki karvansa (häntäkin oli ihan ohut riuku) ja laihtui huomattavasti, Sinni on elämänsä kunnossa! Karva toki vaihtuu nyt, mutta normaaleissa mittakaavoissa ja karva on kaikesta huolimatta kiiltävää ja iho voi hyvin. Sinni syö vähemmän kuin aiemmin, kakkaa vähemmän – ja siitä huolimatta on kerryttänyt kiloja tosi sopivasti! Aikaisemmin kun oli ongelmana saada koiralle massaa. Kyllä olen tosi tyytyväinen ja onnellinen, kiitos Namisapuskan ohjeiden."
Maari T
Maari T
Bingo 2/2019
"Rhodesiankoira Bingo on ollut aina pönäkkä. Bingo kastroitiin reilun vuoden ikäisenä ja se vain lisäsi ruokahalua. Matkan varrella on kokeiltu useamman sortin kevytnappulat mutta paino ei vaan tippunut. Viime kesän helle oli viimeinen pisara, kun kunnon lenkeille ei päästy pitkään aikaan. Paino vain nousi.
Löysin netistä Ullan yhteystiedot ja sovimme tapaamisen. Ruokavalio uusittiin ja paino alkoi laskea. Vaikka uusi ruokavalio vaati alkuun totuttelua, Ullan ohjeet olivat kuitenkin selkeät. Ja aina oli mahdollisuus kysyä, jos oli jotain mielessä. Myös Ullan asenne "ei se ole niin justiinsa" helpotti ohjeiden noudattamista. Bingon paino on tippunut useamman kilon. Lisäksi Bingo on pirteämpi ja energisempi kuin ennen."
Sanna Karppinen
Löysin netistä Ullan yhteystiedot ja sovimme tapaamisen. Ruokavalio uusittiin ja paino alkoi laskea. Vaikka uusi ruokavalio vaati alkuun totuttelua, Ullan ohjeet olivat kuitenkin selkeät. Ja aina oli mahdollisuus kysyä, jos oli jotain mielessä. Myös Ullan asenne "ei se ole niin justiinsa" helpotti ohjeiden noudattamista. Bingon paino on tippunut useamman kilon. Lisäksi Bingo on pirteämpi ja energisempi kuin ennen."
Sanna Karppinen
Rinon tarina 10/18
"Rino sairastui puolivuotiaana keuhkokuumeeseen, jonka seurauksena alkoivat ongelmat. Maha alkoi oireilla oikein kunnolla. Tuli närästystä ja ruokahaluttomuutta, jonka seurauksena tyhjän mahan oireilua ja oksentelua. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Rino on aina ollut nirso syömään. Samaan aikaan puhkesi hiiva korviin ja tassuihin. Ihokin oli tulehtunut muutamaan otteeseen.
Kävimme monilla eläinlääkäreillä ja ainoa apu oli hypoallergiset ruuat, joista oli hyötyä hetkellisesti. Rinon diagnoosi oli allergia ja atopia. Kierrettä jatkui vuoden verran, johon mahtui lääkkeiden ansiosta parempia aikoja ja toisaalta erittäin huonoja.
Huomasin ilmoituksen Ullan vastaanotosta treenipaikkamme seinällä ja päätin ottaa yhteyttä. Vuoden 2018 alussa kävimme ensimmäisen kerran Ullan luona ja silloin katsoimme Rinon ruokavalion ja ravintolisät kohdilleen. Alussa meni hetki, ennen kuin löysimme oikeat ruoka-aineet, joista Rinon maha ei oireillut. Kun palaset loksahtivat paikalleen, alkoivat ruokavalion muutokset näkyä. Rino alkoi voimaan paremmin, sen turkki parani ja hiiva saatiin kuriin, yhtä takaiskua lukuunottamatta. Emme voisi olla onnellisempia ruokavalion muutoksesta. Kaikkiaan prosessiin meni aikaa 4–5 kuukautta, joten oikotietä onneen ei ole, mutta ohjeita noudattamalla ja pitkäjänteisyydellä päästiin täydelliseen lopputulokseen. Tänä päivänä meillä asuu ahne ja energisempi koira, jonka vatsa toimii niin kuin sen pitääkin."
Tiia Laaksonen
Kävimme monilla eläinlääkäreillä ja ainoa apu oli hypoallergiset ruuat, joista oli hyötyä hetkellisesti. Rinon diagnoosi oli allergia ja atopia. Kierrettä jatkui vuoden verran, johon mahtui lääkkeiden ansiosta parempia aikoja ja toisaalta erittäin huonoja.
Huomasin ilmoituksen Ullan vastaanotosta treenipaikkamme seinällä ja päätin ottaa yhteyttä. Vuoden 2018 alussa kävimme ensimmäisen kerran Ullan luona ja silloin katsoimme Rinon ruokavalion ja ravintolisät kohdilleen. Alussa meni hetki, ennen kuin löysimme oikeat ruoka-aineet, joista Rinon maha ei oireillut. Kun palaset loksahtivat paikalleen, alkoivat ruokavalion muutokset näkyä. Rino alkoi voimaan paremmin, sen turkki parani ja hiiva saatiin kuriin, yhtä takaiskua lukuunottamatta. Emme voisi olla onnellisempia ruokavalion muutoksesta. Kaikkiaan prosessiin meni aikaa 4–5 kuukautta, joten oikotietä onneen ei ole, mutta ohjeita noudattamalla ja pitkäjänteisyydellä päästiin täydelliseen lopputulokseen. Tänä päivänä meillä asuu ahne ja energisempi koira, jonka vatsa toimii niin kuin sen pitääkin."
Tiia Laaksonen
Nipan kuulumiset 03/18
"Nipa aloitti uuden ruokavalion Ullan ohjeiden mukaan vuonna 2014. Nyt Nipalle kuuluu hyvää. Matkan varrella on ollut huonojakin aikoja, muttei kertakaan niin huonoja, kuin ennen ensi tapaamista Ullan kanssa.
Muutama kuukausi uuden ruokavalion aloittamisen jälkeen Nipan jo hellittäneet oireet palasivatkin takaisin ja koiran olo oli ruokailujen jälkeen aika tuskallinen. Koska oireet palasivat uudesta ruokavaliosta huolimatta, palasin välillä takaisin allergianappuloihin. Tuolloin näytti siltä, että ruokavalion muutos hetkeksi paransi tilannetta, kunnes oireet alkoivat aina uudelleen. Sahasimme edes takaisin Ullan ruokavalion ja allergianappuloiden välillä. Samalla kokeilin välillä aina joitain uusia Ullan ehdottamia ravintolisiä. Välillä oireet vähenivät, mutta eivät loppuneet kokonaan.
Lopulta päädyin antamaan sekaruokaa. Nipa saa nyt osittain Ullan ohjeiden mukaan itse tehtyä puuroa ja joitakin ravintolisiä, sekä osittain allergianappulaa. Tätä ruokavaliota noudattamalla oireet loppuivat pikkuhiljaa kokonaan. Nyt Nipa on ollut oireeton useamman kuukauden ajan ja tuntuu muutenkin voivan hyvin, vaikka ikääkin on kertynyt jo lähes 15 vuotta.
Toivottavasti Nipan vatsa pysyy jatkossakin kunnossa ja Nipa saisi viettää hyvää senioriaikaa vielä pitkän aikaa meidän kanssa. Iso kiitos Ullalle kaikista vuosien varrella tulleista neuvoista. Niillä on ollut suuri merkitys Nipan toipumisessa."
Päivikki Turula
Lue Nipan ensimmäinen päivitys alempaa.
Muutama kuukausi uuden ruokavalion aloittamisen jälkeen Nipan jo hellittäneet oireet palasivatkin takaisin ja koiran olo oli ruokailujen jälkeen aika tuskallinen. Koska oireet palasivat uudesta ruokavaliosta huolimatta, palasin välillä takaisin allergianappuloihin. Tuolloin näytti siltä, että ruokavalion muutos hetkeksi paransi tilannetta, kunnes oireet alkoivat aina uudelleen. Sahasimme edes takaisin Ullan ruokavalion ja allergianappuloiden välillä. Samalla kokeilin välillä aina joitain uusia Ullan ehdottamia ravintolisiä. Välillä oireet vähenivät, mutta eivät loppuneet kokonaan.
Lopulta päädyin antamaan sekaruokaa. Nipa saa nyt osittain Ullan ohjeiden mukaan itse tehtyä puuroa ja joitakin ravintolisiä, sekä osittain allergianappulaa. Tätä ruokavaliota noudattamalla oireet loppuivat pikkuhiljaa kokonaan. Nyt Nipa on ollut oireeton useamman kuukauden ajan ja tuntuu muutenkin voivan hyvin, vaikka ikääkin on kertynyt jo lähes 15 vuotta.
Toivottavasti Nipan vatsa pysyy jatkossakin kunnossa ja Nipa saisi viettää hyvää senioriaikaa vielä pitkän aikaa meidän kanssa. Iso kiitos Ullalle kaikista vuosien varrella tulleista neuvoista. Niillä on ollut suuri merkitys Nipan toipumisessa."
Päivikki Turula
Lue Nipan ensimmäinen päivitys alempaa.
Tysonin tarina 01/18
"Kirjoittaessani tätä juttua koirani Tyson on jo 9,5-vuotias uros. Tyson oli seitsemänvuotias, kun hänelle ilmaantui etujalkoihin outoa ihottumaa. Se oli kovaa ja hilseilevää ja näytti psoriasikselta, koska ihottuma oli molemmissa etujaloissa nilveltaitosten kohdalla. Kun kävimme muusta syystä eläinlääkärillä, tämä totesi ihottuman olevan normaalia vanhemmilla koirilla. Todella rankan antibioottikuurin jälkeen ihottuma kuitenkin paheni. Aloin huolestua, enkä tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.Tapasin ravitsemusneuvoja Ullan, jolle kerroin asiasta ja hän pyysi meitä vastaanotolleen. Sain Ullalta paljon hyödyllistä tietoa koiran ravitsemuksesta ja oivalsin monia asioita, jotka meille ihmisille on itsestäänselvyyksiä, mutta miksi en ollut ajatellut niiden olevan yhtä tärkeitä koirallekin.
Nyt ravitsemusneuvontakäynnistä on kulunut kaksi vuotta ja voin todeta, että ihottuma hävisi pikku hiljaa eikä koirallani ole tietoakaan samasta vaivasta. Karvat ovat kasvaneet paljaisiin kohtiin takaisin. On ihanaa nähdä koirani voivan hyvin ja huomata, että itse tehty perusruoka hyvistä raaka-aineista pitää koiran terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi ajattelin, ettei minulla ole aikaa ruokien valmistukseen, mutta nyt kaikki sujuu kuin itsestään, eikä ruuan valmistaminen uunissa ole edes työlästä. Perheessäni koirani syö terveellisemmin kuin me muut, mutta rakkaalle koiralleni teen sen, minkä vuoksi olen sen itselleni ottanut eli pidän siitä hyvää huolta.
Kiitos hyvistä ruokavinkeistä ja asiantuntemuksesta jota muualta en olisi saanut."
Tiina Koski
Nyt ravitsemusneuvontakäynnistä on kulunut kaksi vuotta ja voin todeta, että ihottuma hävisi pikku hiljaa eikä koirallani ole tietoakaan samasta vaivasta. Karvat ovat kasvaneet paljaisiin kohtiin takaisin. On ihanaa nähdä koirani voivan hyvin ja huomata, että itse tehty perusruoka hyvistä raaka-aineista pitää koiran terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi ajattelin, ettei minulla ole aikaa ruokien valmistukseen, mutta nyt kaikki sujuu kuin itsestään, eikä ruuan valmistaminen uunissa ole edes työlästä. Perheessäni koirani syö terveellisemmin kuin me muut, mutta rakkaalle koiralleni teen sen, minkä vuoksi olen sen itselleni ottanut eli pidän siitä hyvää huolta.
Kiitos hyvistä ruokavinkeistä ja asiantuntemuksesta jota muualta en olisi saanut."
Tiina Koski
Mocan tarina 11/2017
"Mocca oli pentuna ja nuorena koirana aivan mahdoton syömään ja varastamaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Muistoihin ovat jääneet tilanteet, kun Mocca nappasi ovella ostoskassista 50g:n hiivan ja söi sen. Kerran hän varasti pullon rypsiöljyä ja nautiskeli sen sängyllä, pari kertaa Mocca sai koko ison nappulasäkin haltuunsa ja söi niin paljon kuin kykeni. Toisella kertaa taas meni vadillinen espanjalaisia joululeivoksia sellofaaneineen. Myös nahkainen talutin katosi parempiin suihin kokonaisuudessaan. Mökillä Mocca karkasi pari kertaa naapuriin ja söi kompostista mädäntyneet jätteet, ja kerran hän löysi metsästä rekkamiesten tilapäiskäymälän. Kerran tuli kakan mukana ruotsin kruunuja! Naureskelimme ja ihmettelimme aina Mocan teräsvatsaa, joka toimi näistä erikoissyömisistä huolimatta moitteettomasti. Minä luulen kuitenkin, että nämä tapaukset ovat jotenkin vaurioittaneet Mocan suolistoa.
Kuuden vuoden iässä alkoivat ongelmat. Mocan vatsasta alkoi kuulua vinkunaa, lorinaa ja 'viemärin ääniä' ja maha oli selkeästi todella kipeä. Mocca ei pystynyt syömään mitään, vaan halusi hullun lailla ulos syömään ruohoa ja multaa. Yöllä heräily oli jatkuvaa. Vatsasta otettiin röntgenkuvat ja Mocca sai Tylosin-kuurin, joka auttoi jonkun aikaa. Mocca söi kuivamuonaa ja vatsa pysyi aina jonkun aikaa kunnossa, kunnes oireet palasivat. Sitten vaihdoimme ruokaa ja kaikki oli taas hetken aikaa kunnossa. Antepsinia ja Pepcidiä kului jatkuvasti. Välillä Mocca oli todella huonossa kunnossa, oksenteli ja uloste oli usein limapussin sisällä. Lääkäreistä ei ollut missään vaiheessa mitään apua. Ihmettelen sitä, koska nyt kun olen vihdoin alkanut löytämään tietoa asiasta, vaiva ja oireet ovat todella yleisiä!
Vatsaoireiden lisäksi toinen ongelma oli ihottuma, jota Mocalla on ollut viitisen vuotta. Mocca raapi jo pentuna suupieliään ja karvaa on lähtenyt paljon aina. Luulen, että koska en osannut reagoida ajoissa, tämä vaiva pääsi muhimaan pitkään. Kaksi vuotta sitten ihottuma meni niin pahan näköiseksi, että aloitimme eliminaatiodieetin. Ikävä kyllä vielä silloin en tiennyt tarpeeksi näistä ravintoasioista, joten eliminaatiosta ei ollut apua ja aloitimme tammikuussa 2016 kortisonihoidon. Kortisoni poisti ihottuman, mutta puoli vuotta siitä eläinlääkäri ehdotti Apoquelia. Sitä Mocca söi puolisen vuotta, kunnes niskassa ollut patti alkoi kasvaa ja osoittautui mast-solukasvaimeksi. Lopetimme Apoquelin ja siinä vaiheessa aloin etsiä enemmän tietoa ravitsemuksesta ja ravintolisien tarpeesta. Törmäsin netissä maitohappobakteereihin, jotka auttoivat närästykseen, mutta eivät ratkaisseet kaikkia ongelmia vaikka Mocan kunto kohenikin. Minulle päänvaivaa aiheuttivat epävarmuus ravintolisien oikeellisuudesta sekä tarvittavista määristä.
Kolmantena asiana Mocaa vaivasivat lisäksi kipeät nivelet. Mocca on syönyt Neurontinia nivelkipuihin jo kolme vuotta, mutta silti kävely oli toisinaan jäykkää ja Mocca nuoli ranteitaan sekä etujalkojen niveliä.
Tulin Namisapuskan vastaanotolle kesällä 2017, jossa Ulla tarkisti Mocan ruokavalion ja ravintolisät kohdalleen. Ihottuma alkoi heti parantua ja muutenkin yleiskunto koheni, kun jätin muun muassa väärät, tulehdusta lisäävät, öljyt pois. Närästys on nyt pääasiallisesti poissa, mutta tulee toki heti takaisin jos/kun Mocca pääsee syömään jotain sopimatonta ulkona. Joskus kipulääke saattaa aiheuttaa oireita.
Mielestäni Mocca on saanut lisää voimia. Hän jaksaa kävellä pitkiä lenkkejä ja voi nauttia seniorielämästä. Todella usein saamme kuulla metrossa tai kadulla kuinka hyväkuntoiselta Mocca näyttää ikäisekseen. Suosittelen todella täydestä sydämestäni Namisapuskaa ja harmittelen, että en aikaisemmin löytänyt tällaista palvelua. Mocalta olisi monet kärsimykset jäänyt väliin, mutta toki olemme onnellisia, että juuri 13-vuotta täyttänyt Mocca on viimein saanut apua ja saa laadukasta sopivaa ravintoa sekä oikeita ravintolisiä."
Katri Kivismäki
Kuuden vuoden iässä alkoivat ongelmat. Mocan vatsasta alkoi kuulua vinkunaa, lorinaa ja 'viemärin ääniä' ja maha oli selkeästi todella kipeä. Mocca ei pystynyt syömään mitään, vaan halusi hullun lailla ulos syömään ruohoa ja multaa. Yöllä heräily oli jatkuvaa. Vatsasta otettiin röntgenkuvat ja Mocca sai Tylosin-kuurin, joka auttoi jonkun aikaa. Mocca söi kuivamuonaa ja vatsa pysyi aina jonkun aikaa kunnossa, kunnes oireet palasivat. Sitten vaihdoimme ruokaa ja kaikki oli taas hetken aikaa kunnossa. Antepsinia ja Pepcidiä kului jatkuvasti. Välillä Mocca oli todella huonossa kunnossa, oksenteli ja uloste oli usein limapussin sisällä. Lääkäreistä ei ollut missään vaiheessa mitään apua. Ihmettelen sitä, koska nyt kun olen vihdoin alkanut löytämään tietoa asiasta, vaiva ja oireet ovat todella yleisiä!
Vatsaoireiden lisäksi toinen ongelma oli ihottuma, jota Mocalla on ollut viitisen vuotta. Mocca raapi jo pentuna suupieliään ja karvaa on lähtenyt paljon aina. Luulen, että koska en osannut reagoida ajoissa, tämä vaiva pääsi muhimaan pitkään. Kaksi vuotta sitten ihottuma meni niin pahan näköiseksi, että aloitimme eliminaatiodieetin. Ikävä kyllä vielä silloin en tiennyt tarpeeksi näistä ravintoasioista, joten eliminaatiosta ei ollut apua ja aloitimme tammikuussa 2016 kortisonihoidon. Kortisoni poisti ihottuman, mutta puoli vuotta siitä eläinlääkäri ehdotti Apoquelia. Sitä Mocca söi puolisen vuotta, kunnes niskassa ollut patti alkoi kasvaa ja osoittautui mast-solukasvaimeksi. Lopetimme Apoquelin ja siinä vaiheessa aloin etsiä enemmän tietoa ravitsemuksesta ja ravintolisien tarpeesta. Törmäsin netissä maitohappobakteereihin, jotka auttoivat närästykseen, mutta eivät ratkaisseet kaikkia ongelmia vaikka Mocan kunto kohenikin. Minulle päänvaivaa aiheuttivat epävarmuus ravintolisien oikeellisuudesta sekä tarvittavista määristä.
Kolmantena asiana Mocaa vaivasivat lisäksi kipeät nivelet. Mocca on syönyt Neurontinia nivelkipuihin jo kolme vuotta, mutta silti kävely oli toisinaan jäykkää ja Mocca nuoli ranteitaan sekä etujalkojen niveliä.
Tulin Namisapuskan vastaanotolle kesällä 2017, jossa Ulla tarkisti Mocan ruokavalion ja ravintolisät kohdalleen. Ihottuma alkoi heti parantua ja muutenkin yleiskunto koheni, kun jätin muun muassa väärät, tulehdusta lisäävät, öljyt pois. Närästys on nyt pääasiallisesti poissa, mutta tulee toki heti takaisin jos/kun Mocca pääsee syömään jotain sopimatonta ulkona. Joskus kipulääke saattaa aiheuttaa oireita.
Mielestäni Mocca on saanut lisää voimia. Hän jaksaa kävellä pitkiä lenkkejä ja voi nauttia seniorielämästä. Todella usein saamme kuulla metrossa tai kadulla kuinka hyväkuntoiselta Mocca näyttää ikäisekseen. Suosittelen todella täydestä sydämestäni Namisapuskaa ja harmittelen, että en aikaisemmin löytänyt tällaista palvelua. Mocalta olisi monet kärsimykset jäänyt väliin, mutta toki olemme onnellisia, että juuri 13-vuotta täyttänyt Mocca on viimein saanut apua ja saa laadukasta sopivaa ravintoa sekä oikeita ravintolisiä."
Katri Kivismäki
Igorin ja Ivanin tarina 9/2017
"Mopsimme Igorin mahavaivat alkoivat useampi vuosi sitten, ensin närästysoireina, joihin kuului muun muassa röyhtäilyä, kielen lipomista ja voimakasta maiskuttelua. Sitten mukaan tulivat tyhjän mahan oksentelu ja ripuli. Kävimme eläinlääkärissä, jossa Igoria tutkittiin monta kertaa ja otettiin verikokeita. Kokeilimme eläinlääkärin suosittelemaa ruokaa ja lisäksi lääkäri määräsi närästyslääkkeitä sekä mahahaponsalpaajia. Ne auttoivat vain hetkellisesti. Igorin ruuansulatuskanavasta otettiin koepaloja, joista ei löytynyt mitään syytä oireille.
Oireiden seurauksena Igorin paino heittelehti suuresti isosta ylipainosta alipainoon. Igor kärsi myös hiivasta, jota oli nenäpoimussa, tassuissa ja korvissa. Eläinlääkärikierre kesti noin pari vuotta, kunnes joku suositteli koirien ravitsemusneuvontaa ja Namisapuskaa. Ullan ansiosta Igorille löytyi sopiva ruokavalio, jolla närästys saatiin kuriin ja hiiva häädettyä. Saimme hoito-ohjeet koiran ulkoiseen hoitoon muun muassa nenäpoimun puhdistukseen ja tassujen ihonhoitoon. Lisäksi saimme ohjeet ravintolisiin ja niiden annosteluun, koska Igorin ruokavalio on rajallinen herkän mahan ja allergian takia.
Hoidon seurauksena Igorin paino on sittemmin normalisoitunut ja pysynyt samana. Iho-ongelmien parantuminen ei tapahtunut yhdessä yössä. Hoito-ohjeita oli noudatettava tarkkaan ja parantumisen suhteen oltava kärsivällinen, mutta lopulta muutos toi toivotun tuloksen.
Toinen mopsimme Ivan syö kuivaruokaa, johon on lisätty Ullan ohjeiden mukaan proteiinia sekä tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset.
Myös Ivan tulee myöhemmin siirtymään kokonaan Ullan ohjeiden mukaiseen ruokavalioon. Jo nyt Ivan on saanut Ullan lisäysten seurauksena lisää rotevuutta ja massaa. Molemmat koirat ovatkin saaneet kehuja tuntemattomilta ihmisiltä siitä, kuinka hyvännäköisiä ne ovat – hyväkuntoisia ja sopusuhtaisia, eivätkä ollenkaan lihavia mopseja!"
Anna-Mari Laitinen
Oireiden seurauksena Igorin paino heittelehti suuresti isosta ylipainosta alipainoon. Igor kärsi myös hiivasta, jota oli nenäpoimussa, tassuissa ja korvissa. Eläinlääkärikierre kesti noin pari vuotta, kunnes joku suositteli koirien ravitsemusneuvontaa ja Namisapuskaa. Ullan ansiosta Igorille löytyi sopiva ruokavalio, jolla närästys saatiin kuriin ja hiiva häädettyä. Saimme hoito-ohjeet koiran ulkoiseen hoitoon muun muassa nenäpoimun puhdistukseen ja tassujen ihonhoitoon. Lisäksi saimme ohjeet ravintolisiin ja niiden annosteluun, koska Igorin ruokavalio on rajallinen herkän mahan ja allergian takia.
Hoidon seurauksena Igorin paino on sittemmin normalisoitunut ja pysynyt samana. Iho-ongelmien parantuminen ei tapahtunut yhdessä yössä. Hoito-ohjeita oli noudatettava tarkkaan ja parantumisen suhteen oltava kärsivällinen, mutta lopulta muutos toi toivotun tuloksen.
Toinen mopsimme Ivan syö kuivaruokaa, johon on lisätty Ullan ohjeiden mukaan proteiinia sekä tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset.
Myös Ivan tulee myöhemmin siirtymään kokonaan Ullan ohjeiden mukaiseen ruokavalioon. Jo nyt Ivan on saanut Ullan lisäysten seurauksena lisää rotevuutta ja massaa. Molemmat koirat ovatkin saaneet kehuja tuntemattomilta ihmisiltä siitä, kuinka hyvännäköisiä ne ovat – hyväkuntoisia ja sopusuhtaisia, eivätkä ollenkaan lihavia mopseja!"
Anna-Mari Laitinen
Popedan kuulumiset 8/2017
"Popedalla on nyt vuosi takana Ullan suosittelemalla ruokavaliolla. Tulokset eivät voisi olla tämän parempia: yhtään virtsatieongelmaa ei ole enää ollut ja virtsan pH on pysynyt kurissa. Koira on saanut takaisin vähäproteiinisen kuivaruoan syöttämisestä aiheutunutta lihasmassan menetystä ja myös turkki on terveemmän näköinen. Konkreettisesti tämän näki reilu viikko sitten, kun Popeda oli paras uros rotumme päänäyttelyssä. Tuomarin sanoin: Siinä se on, sellaisena kun minä kromfohrländerin näen. Upea koira!
Turhia paineita emme ole ruokavalion suhteen ottaneet: matkoilla ja hoidossa – sekä silloin, kun laiskottaa – Popeda syö aiemmin suositeltua struviittikiteiden estoruokaa. Toiselle koirallemme syötämme samaa ruokaa, vain hieman proteiinin määrää lisäten. Ja söipä tuota riisi-spelttipuuroa monta kertaa myös lapsemme alle vuoden ikäisenä. Puuroa tulee helposti uunissa monen päivän annos ja tarvittaessa sen pystyy valmistamaan nopeasti myös hiutaleista.
Popedalla on yhdeksän upeaa pentua. On mahdollista, että nuo struviittikideongelmat periytyvät niistä jollekin, mutta enää se ei huoleta. Ruokavalion säädöllä ongelmista selvitään, eikä ensimmäisinä ratkaisuina ole toistuvat antibioottikuurit, Tardak ja kastrointi. Meillä on yksi iso huoli vähemmän kiitos Ullan ja Namisapuskan!
Minna Hanski Kuva Jari Kukkurainen
Lue Popedan ensimmäinen päivitys alempaa.
Turhia paineita emme ole ruokavalion suhteen ottaneet: matkoilla ja hoidossa – sekä silloin, kun laiskottaa – Popeda syö aiemmin suositeltua struviittikiteiden estoruokaa. Toiselle koirallemme syötämme samaa ruokaa, vain hieman proteiinin määrää lisäten. Ja söipä tuota riisi-spelttipuuroa monta kertaa myös lapsemme alle vuoden ikäisenä. Puuroa tulee helposti uunissa monen päivän annos ja tarvittaessa sen pystyy valmistamaan nopeasti myös hiutaleista.
Popedalla on yhdeksän upeaa pentua. On mahdollista, että nuo struviittikideongelmat periytyvät niistä jollekin, mutta enää se ei huoleta. Ruokavalion säädöllä ongelmista selvitään, eikä ensimmäisinä ratkaisuina ole toistuvat antibioottikuurit, Tardak ja kastrointi. Meillä on yksi iso huoli vähemmän kiitos Ullan ja Namisapuskan!
Minna Hanski Kuva Jari Kukkurainen
Lue Popedan ensimmäinen päivitys alempaa.
Aadan kuulumiset 7/2017
"Keväällä Aadalla oli vatsan kanssa ongelmia: vatsa piti öisin poikkeuksellisen kovaa ääntä, jota yleensä seurasi oksennus. Kohtauksen ollessa päällä Aada ei suostunut syömään ja oli selkeästi kipeä. Kävimme eläinlääkärissä, kokeilimme eri närästyslääkkeitä tuloksetta ja ultrasimme sekä tähystimme Aadan vatsan. Tähystyksessä ilmeni haavaumia, joka kuulemma syntyvät kroonisista vatsaongelmista. Koepaloissa ilmeni jonkun verran solumuutoksia, jotka ovat ilmeisesti seurausta vatsan ongelmista. Ongelmat poistuivat kun Aadan ruokavaliossa muutettiin lihan ja puuron suhdetta.
Koirien maha- ja suolistosairauksiin erikoistunut eläinlääkäri on ollut koko ajan todella tyytyväinen Aadan ruokavalioon eikä nähnyt syytä muuttaa sitä. Haavaumat vatsalaukussa ja ohutsuolessa ovat kuulemma kehittyneet jo aiemmin, mahdollisesti hyvinkin nuorella iällä. Olemme siis jatkaneet Ullan neuvomalla ruokinnalla ja olemme siihen supertyytyväisiä! Myös eläinlääkäri oli aidosti ilahtunut, että Aadan ruokintaan on käytetty näin paljon vaivaa, eikä oireita ole vain hoidettu lääkkeillä. Hän kehui sitä, että vaikka koiralla on ns. niukka allergisen koiran ruokavalio, siinä on kaikki riittävä ja tarvittavat ravintoaineet on otettu hienostu huomioon. Eläinlääkäri kehui, että Aada on hyvässä kunnossa, turkkia ja lihaksia myöten."
Julia Heikkilä
Lue Aadan ensimmäinen päivitys alempaa.
Koirien maha- ja suolistosairauksiin erikoistunut eläinlääkäri on ollut koko ajan todella tyytyväinen Aadan ruokavalioon eikä nähnyt syytä muuttaa sitä. Haavaumat vatsalaukussa ja ohutsuolessa ovat kuulemma kehittyneet jo aiemmin, mahdollisesti hyvinkin nuorella iällä. Olemme siis jatkaneet Ullan neuvomalla ruokinnalla ja olemme siihen supertyytyväisiä! Myös eläinlääkäri oli aidosti ilahtunut, että Aadan ruokintaan on käytetty näin paljon vaivaa, eikä oireita ole vain hoidettu lääkkeillä. Hän kehui sitä, että vaikka koiralla on ns. niukka allergisen koiran ruokavalio, siinä on kaikki riittävä ja tarvittavat ravintoaineet on otettu hienostu huomioon. Eläinlääkäri kehui, että Aada on hyvässä kunnossa, turkkia ja lihaksia myöten."
Julia Heikkilä
Lue Aadan ensimmäinen päivitys alempaa.
Selman tarina 5/2017
"Selma on puolitoistavuotias havannankoiratyttö. Selma on ollut pennusta lähtien pienikokoinen – pentueen pienin. Heti, kun Selma tuli kotiin, huomasimme, ettei ruoka oikein maistu. Ei edes kasvattajalta mukaan saatu tuttu ruoka.
Siitä alkoi erilaisten teollisten ruokien kokeilu. Eläinkaupoissa suositeltiin jos jonkinlaista herkkua, mutta mikään ei oikein maistunut. Ei edes kotona kasvattajan reseptillä tehty yrjölän puuro. Jälleen kerran menin koiranruokaostoksille valitellen, että nirso koira ei syö. Silloin myyjä kysyi, että oletko kokeillut raakaruokaa. No, se oli vielä kokeilematta, joten lähdin kotiin pakastettujen raakalihapullien kanssa. Ne sitten yllätykseksemme maistuivat. Noita pullia ja lisänä nappuloita Selma söi kuluvan vuoden helmikuulle asti, jolloin syöminen loppui vähitellen. Mikään ei enää maistunut. Selma kävi kupilla haistamassa ja lähti pois. Kädestä syöttämällä sain syötettyä edes vähän. Olo oli aika epätoivoinen, kun muutenkin jo liian laiha koira lopetti syömisen lähes kokonaan. Aloin etsiä tietoa netin syövereistä. Eläinlääkäreillä olimme jo käyneet useita kertoja. Syy syömättömyyteen johtui lääkäreiden mukaan mahdollisesta valeraskaudesta tai siitä, että Selmalla oli ikävä kavereita. Selma oli nimittäin ollut juuri viikon hoidossa kasvattajallaan. Valeraskauteen saatiin lääke ja ikävänkin olisi jo luullut haihtuneen, mutta Selma ei syönyt.
Löysin Ullan tiedot netistä ja soitin hänelle heti. Sovimme käynnin ja sain Ullalta ohjeita ruokien valmistukseen. Näillä ohjeilla aloin tehdä Selmalle ruokia, mutta Selma ei syönyt niitäkään. Ullan kanssa pidimme tiiviisti yhteyttä. Ulla kyseli Selman vointia, antoi uusia ohjeita ja tsemppasi minua vaatimaan lääkäreiltä lisätutkimuksia. Emme saaneet Selmaa syömään, joten käännyin taas eläinlääkärin puoleen. Kunnollisten tutkimusten jälkeen syy löytyi: Selmalla oli nielurisatulehdus ja aivan jättimäiset nielurisat. Lisäksi verikokeet paljastivat, että Selmalla oli myös haimatulehdus.
Helpotus oli suuri, kun syy syömättömyyteen löytyi. Diagnoosin jälkeen Selmalta poistettiin nielurisat ja Ulla laati uuden ravintosuosituksen haimasairaalle koiralle. Nyt Selma on syönyt oikein hyvin Ullan ohjeiden mukaista namisapuskaa. Kävimme vielä Ullan kanssa läpi Selman ruokavalion, vitamiinit ja hivenaineet, sekä mistä ruuista mitäkin saa ja mitä pitää ottaa purkista. Yksi hivenaineyhdistelmä otetaan purkista ja kaiken muun Selma saa oikein koostetusta ruuasta. Ja vielä bonuksena saimme maksanamien valmistusohjeen. Ne ovat Selman suurinta herkkua. Kiitos Ullalle ohjeista neuvoista ja tsemppaamisesta kuluneen parin kuukauden aikana!"
Raija Holmberg
Siitä alkoi erilaisten teollisten ruokien kokeilu. Eläinkaupoissa suositeltiin jos jonkinlaista herkkua, mutta mikään ei oikein maistunut. Ei edes kotona kasvattajan reseptillä tehty yrjölän puuro. Jälleen kerran menin koiranruokaostoksille valitellen, että nirso koira ei syö. Silloin myyjä kysyi, että oletko kokeillut raakaruokaa. No, se oli vielä kokeilematta, joten lähdin kotiin pakastettujen raakalihapullien kanssa. Ne sitten yllätykseksemme maistuivat. Noita pullia ja lisänä nappuloita Selma söi kuluvan vuoden helmikuulle asti, jolloin syöminen loppui vähitellen. Mikään ei enää maistunut. Selma kävi kupilla haistamassa ja lähti pois. Kädestä syöttämällä sain syötettyä edes vähän. Olo oli aika epätoivoinen, kun muutenkin jo liian laiha koira lopetti syömisen lähes kokonaan. Aloin etsiä tietoa netin syövereistä. Eläinlääkäreillä olimme jo käyneet useita kertoja. Syy syömättömyyteen johtui lääkäreiden mukaan mahdollisesta valeraskaudesta tai siitä, että Selmalla oli ikävä kavereita. Selma oli nimittäin ollut juuri viikon hoidossa kasvattajallaan. Valeraskauteen saatiin lääke ja ikävänkin olisi jo luullut haihtuneen, mutta Selma ei syönyt.
Löysin Ullan tiedot netistä ja soitin hänelle heti. Sovimme käynnin ja sain Ullalta ohjeita ruokien valmistukseen. Näillä ohjeilla aloin tehdä Selmalle ruokia, mutta Selma ei syönyt niitäkään. Ullan kanssa pidimme tiiviisti yhteyttä. Ulla kyseli Selman vointia, antoi uusia ohjeita ja tsemppasi minua vaatimaan lääkäreiltä lisätutkimuksia. Emme saaneet Selmaa syömään, joten käännyin taas eläinlääkärin puoleen. Kunnollisten tutkimusten jälkeen syy löytyi: Selmalla oli nielurisatulehdus ja aivan jättimäiset nielurisat. Lisäksi verikokeet paljastivat, että Selmalla oli myös haimatulehdus.
Helpotus oli suuri, kun syy syömättömyyteen löytyi. Diagnoosin jälkeen Selmalta poistettiin nielurisat ja Ulla laati uuden ravintosuosituksen haimasairaalle koiralle. Nyt Selma on syönyt oikein hyvin Ullan ohjeiden mukaista namisapuskaa. Kävimme vielä Ullan kanssa läpi Selman ruokavalion, vitamiinit ja hivenaineet, sekä mistä ruuista mitäkin saa ja mitä pitää ottaa purkista. Yksi hivenaineyhdistelmä otetaan purkista ja kaiken muun Selma saa oikein koostetusta ruuasta. Ja vielä bonuksena saimme maksanamien valmistusohjeen. Ne ovat Selman suurinta herkkua. Kiitos Ullalle ohjeista neuvoista ja tsemppaamisesta kuluneen parin kuukauden aikana!"
Raija Holmberg
Nestorin tarina 4/2017
"Nestori, perheen kesken Nessu, on 13-vuotias cavalierkingcharlesinspanieli, joka on koko elämänsä ollut nirso ruuan suhteen. Olemme kokeilleet vaikka mitä kuivanappuloita, mutta mistään se ei ole oikein innostunut.
11-vuotiaana Nessulla todettiin cavaliereille tyypillisesti sydänvaivaa ja se sai sydämen supistusvoimaa lisäävän lääkityksen. Vuosi tämän jälkeen se alkoi varoa hyppäämistä ja portaissa kulkemista, joten päätimme eläinlääkärin suosituksesta kokeilla kipulääkettä. Tästä Nessu reipastui ensin silminnähden, mutta muutaman viikon kuluttua se alkoi olla levoton ja läähättää pari tuntia kipulääkkeen antamisen jälkeen. Tämän ajateltiin johtuvan kipulääkkeen aiheuttamasta vatsaärsytyksestä, jota alettiin hoitaa happosalpaajilla. Puolen vuoden kuluttua Nessu alkoi oksennella erityisesti aamuisin, viikkojen kuluessa myös pitkin päivää eikä ruoka maistunut. Kokeilimme välipaloja ja hiilihydraattipitoisia yöpaloja juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta mikään ei auttanut.
Olin kuullut Namisapuskan auttaneen monia huonosti syöviä koiria, joten otin yhteyttä Ullaan. Kerrottuani hänelle Nessun historian, hän laati yksityiskohtaisen ruokailusuunnitelman. Siinä ruokavaliosta karsittiin pois kaikki vatsaa ärsyttävät aineet. Mahan sekä suoliston limakalvojen kuntoa alettiin hoitaa ja keskityttiin palauttamaan suoliston normaalia bakteeriflooraa. Jo parin ensimmäisen hoitopäivän jälkeen päivittäiset oksentelut jäivät pois ja Nessu nautti ruokailusta! Tämä nirso koira! Kun ruokakuppi oli pöydällä odottamassa, Nessu murisi ja vinkui lattialla, niin kovasti sen teki mieli uuden ruokavalion mukaista ruokaa. Siitä lähtien Nessu on syönyt aina kupin tyhjäksi ja nuollut vielä mahdolliset roiskeet lattialtakin. Tämä koira ei olekaan ollut ”huono syömään”, sille on vain tarjottu vääränlaista ruokaa.
Muutaman viikon hoidon jälkeen Nessun vointi parantui kokonaisvaltaisesti. Energiaa on aivan uudella tavalla. Viimeisen vuoden se oli vältellyt portaita, mutta nyt se juoksee ulkorappusetkin ylös tuulispäänä. Olin jo tottunut siihen, että ulko-oven saattoi jättää auki ja koira odotti pihalla, kun kävin itse hakemassa jotain sisältä. Nyt se on muutaman kerran päässyt livahtamaan kuratassuineen sisälle, kun en osaa vielä varoa reipastunutta Nestoria! Mutta en valita. Pirteä ja hyvinvoiva koira on ehdottomasti kuraisten mattojen väärti! Ihan mahtavaa saada lisää iloisia päiviä seniorikoiran kanssa! Kiitos Ulla ja Namisapuska!"
Mira Leppänen
11-vuotiaana Nessulla todettiin cavaliereille tyypillisesti sydänvaivaa ja se sai sydämen supistusvoimaa lisäävän lääkityksen. Vuosi tämän jälkeen se alkoi varoa hyppäämistä ja portaissa kulkemista, joten päätimme eläinlääkärin suosituksesta kokeilla kipulääkettä. Tästä Nessu reipastui ensin silminnähden, mutta muutaman viikon kuluttua se alkoi olla levoton ja läähättää pari tuntia kipulääkkeen antamisen jälkeen. Tämän ajateltiin johtuvan kipulääkkeen aiheuttamasta vatsaärsytyksestä, jota alettiin hoitaa happosalpaajilla. Puolen vuoden kuluttua Nessu alkoi oksennella erityisesti aamuisin, viikkojen kuluessa myös pitkin päivää eikä ruoka maistunut. Kokeilimme välipaloja ja hiilihydraattipitoisia yöpaloja juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta mikään ei auttanut.
Olin kuullut Namisapuskan auttaneen monia huonosti syöviä koiria, joten otin yhteyttä Ullaan. Kerrottuani hänelle Nessun historian, hän laati yksityiskohtaisen ruokailusuunnitelman. Siinä ruokavaliosta karsittiin pois kaikki vatsaa ärsyttävät aineet. Mahan sekä suoliston limakalvojen kuntoa alettiin hoitaa ja keskityttiin palauttamaan suoliston normaalia bakteeriflooraa. Jo parin ensimmäisen hoitopäivän jälkeen päivittäiset oksentelut jäivät pois ja Nessu nautti ruokailusta! Tämä nirso koira! Kun ruokakuppi oli pöydällä odottamassa, Nessu murisi ja vinkui lattialla, niin kovasti sen teki mieli uuden ruokavalion mukaista ruokaa. Siitä lähtien Nessu on syönyt aina kupin tyhjäksi ja nuollut vielä mahdolliset roiskeet lattialtakin. Tämä koira ei olekaan ollut ”huono syömään”, sille on vain tarjottu vääränlaista ruokaa.
Muutaman viikon hoidon jälkeen Nessun vointi parantui kokonaisvaltaisesti. Energiaa on aivan uudella tavalla. Viimeisen vuoden se oli vältellyt portaita, mutta nyt se juoksee ulkorappusetkin ylös tuulispäänä. Olin jo tottunut siihen, että ulko-oven saattoi jättää auki ja koira odotti pihalla, kun kävin itse hakemassa jotain sisältä. Nyt se on muutaman kerran päässyt livahtamaan kuratassuineen sisälle, kun en osaa vielä varoa reipastunutta Nestoria! Mutta en valita. Pirteä ja hyvinvoiva koira on ehdottomasti kuraisten mattojen väärti! Ihan mahtavaa saada lisää iloisia päiviä seniorikoiran kanssa! Kiitos Ulla ja Namisapuska!"
Mira Leppänen
Solan, Lilon ja Jamesin tarina 1/2017
|
"Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, saavatko koirani ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Huomasin Facebookista, että agilitytuttuni on koirien ravintsemusneuvoja ja menimmekin Ullan vastaanotolle päivittämään ruokavaliot kuntoon.
Neuvonnan jälkeen olin tyytyväinen, sillä tiesin tarkalleen mitä koirilleni Lilolle ja Jamesille syötin, eikä ruokien tekeminen itse ollut edes vaikeaa Ullan antamilla selkeillä ohjeilla. Lyhyellä varoitusajalla meille muutti Sola-pentu, jonka ruokinta-asioissa käännyin myös Ullan puoleen. Pentunappuloiden sijasta Ulla suositteli Solallekin omaa ruokavaliota. Sola on hyvin energinen pentu, joka rakastaa mennä täysillä. Koiran nähtyään Ulla kasvatti heti Solan aterioiden annoskokoa, jota suurennettiin hetken päästä vielä lisää, koska koira oli niin hoikka ja energinen. Pennun ruokien valmistamiseen menee hieman enemmän aikaa kuin aikuisten koirien ruokien tekoon, koska pentu tarvitsee tarkat määrät oikeita aineita kasvuunsa. Mutta tiedänpähän tasan tarkkaan, mitä koirani syö kasvaakseen ja voidakseen hyvin." Leena Jalonen |
|
Popeda 11/2016
|
"Kolme kuukautta takana uudella, Ullan suunnittelemalla ruokavaliolla ja kaikki odotuksemme ovat kyllä ylittyneet. Olemme päässeet eroon Popedalle loppuiäksi tuomitusta struviittikiteitä estävästä kuivaruoasta ja nyt koira saa tuoretta, itse tehtyä ruokaa. Mikä parasta, entinen nirsoilija ei ole koko aikana jättänyt kertaakaan mitään kuppiin. Virtsan pH on pysynyt kurissa, turkkikin näyttää taas paremmalta ja energiaa riittää. Kiitos tuhannesti!"
Minna Hanski |
|
Artun tarina 11/2016
"Herkälle ja allergiselle koiralla jokainen väärä suupala voi aiheuttaa paljon pahaa. Oikean ruokavalion koostaminen atooppiselle ja allergiselle Arttu-mäyräkoiralle oli meille kuin pimeässä tunnelissa haparointia. Herkkävatsaisena se myös reagoi herkästi erilaisiin ruokavalioihin. Oksentelut vuoroin tyhjän mahan ja ärtyneen mahan takia olivat kurjia.
Kokeilin useita luonnonmukaisia valmisruokia, mutta ne eivät auttaneet koiran ihoon. Se ärtyi ja kutisi, korviin ilmestyi näppylöitä ja paljon karstaa aina, kun lääkekuuri loppui ja uusi ruokakokeilu alkoi. Teollisesta ruuasta siirryimme lopulta täysin raakaruualle, jossa oli vain eliminaatiodieetin kautta Artulle valittuja lihoja. Proteiineista oli eliminoitu allergiaa aiheuttavat nauta ja sika, annoin kasvissoseita hiilihydraatin lähteeksi, mutta ruokavalio oli aika yksipuolista. Uuden kokeileminen pelotti, koska yleensä se johti seuraavaan ihon tulehduskierteeseen. Kutisevaa ihoa on pakko raapia, jolloin ärtyneelle iholle pääsee likaa ja bakteereja. Koiran heikon vastustuskyvyn vuoksi niillä oli otollinen alusta kasvaa.
Vajaa vuosi sitten tilanne oli jo niin kurja, että eläinlääkäri ehdotti bakteeri- ja hiivatulehduksen vaatiman kovan lääkekuurin jälkeen säännöllistä lääkitystä. Kun iho, korvat ja silmät oli taas kerran rauhoitettu kortisonilla ja muilla lääkityksillä, ja tilanne oli hetkellisesti 'hyvä', päätin että ennen koviin lääkkeisiin siirtymistä etsin jonkun, joka tietää koiran ravitsemuksesta ja neuvoo minua kädestä pitäen. Silloin löysin Ullan, ja hänen antamiensa ohjeiden avulla Artun vointi on nyt puoli vuotta ensitapaamisen jälkeen parempi kuin koskaan.
Tapasimme Ullan kesällä 2016. Artulla oli punoittavat silmät, ärtyneet kainalot, hamppuinen turkki ja levoton mieli. Sain Ullalta heti paljon tietoa, mitkä vitamiinit ja ravintolisät ovat erityisesti herkkäihoiselle, atooppiselle koiralle välttämättömiä. Ulla laski minulle valmiiksi annostukset jokaiselle tuotteelle. Hän neuvoi myös herkkävatsaisen Artun ruuan valmistuksen ja annostuksen. Ulla perusteli ja selitti monet asiat niin, että ymmärsin, miksi jokin tuote sopii paremmin kuin toinen. Sain Artulle juuri sellaista apua, mitä olin toivonut. Tilanne ei korjaantunut ensimmäisestä vitamiinitabletista, ja takapakkiakin tuli. Mutta nyt kortisonisuihketta ei ole tarvittu yli 4 kuukauteen. Vuosi sitten kesällä ja syksyllä tuskailin Artun allergisuuden kanssa. Osa vaivoista tuntui olevan meille jo niin tavallista arkea, että välillä piti ravistella itsensä näkemään tilanne ulkopuolisen silmin. Tänä vuonna edes loppukesän siitepölyt eivät aiheuttaneet suurempia reaktioita. Atopia ja allergia eivät toki ole kokonaan hävinneet, mutta koiran elimistö on vahvistunut kestämään paremmin ulkoisia ärsykkeitä. Kun nyt katselen ensilumella tervein tassuin kirmailevaa, kohta 8-vuotiasta koiraa, olen onnellinen, että voin vihdoinkin tarjota sille parempaa elämänlaatua. Kiitos Ulla."
Anne Laine
Kokeilin useita luonnonmukaisia valmisruokia, mutta ne eivät auttaneet koiran ihoon. Se ärtyi ja kutisi, korviin ilmestyi näppylöitä ja paljon karstaa aina, kun lääkekuuri loppui ja uusi ruokakokeilu alkoi. Teollisesta ruuasta siirryimme lopulta täysin raakaruualle, jossa oli vain eliminaatiodieetin kautta Artulle valittuja lihoja. Proteiineista oli eliminoitu allergiaa aiheuttavat nauta ja sika, annoin kasvissoseita hiilihydraatin lähteeksi, mutta ruokavalio oli aika yksipuolista. Uuden kokeileminen pelotti, koska yleensä se johti seuraavaan ihon tulehduskierteeseen. Kutisevaa ihoa on pakko raapia, jolloin ärtyneelle iholle pääsee likaa ja bakteereja. Koiran heikon vastustuskyvyn vuoksi niillä oli otollinen alusta kasvaa.
Vajaa vuosi sitten tilanne oli jo niin kurja, että eläinlääkäri ehdotti bakteeri- ja hiivatulehduksen vaatiman kovan lääkekuurin jälkeen säännöllistä lääkitystä. Kun iho, korvat ja silmät oli taas kerran rauhoitettu kortisonilla ja muilla lääkityksillä, ja tilanne oli hetkellisesti 'hyvä', päätin että ennen koviin lääkkeisiin siirtymistä etsin jonkun, joka tietää koiran ravitsemuksesta ja neuvoo minua kädestä pitäen. Silloin löysin Ullan, ja hänen antamiensa ohjeiden avulla Artun vointi on nyt puoli vuotta ensitapaamisen jälkeen parempi kuin koskaan.
Tapasimme Ullan kesällä 2016. Artulla oli punoittavat silmät, ärtyneet kainalot, hamppuinen turkki ja levoton mieli. Sain Ullalta heti paljon tietoa, mitkä vitamiinit ja ravintolisät ovat erityisesti herkkäihoiselle, atooppiselle koiralle välttämättömiä. Ulla laski minulle valmiiksi annostukset jokaiselle tuotteelle. Hän neuvoi myös herkkävatsaisen Artun ruuan valmistuksen ja annostuksen. Ulla perusteli ja selitti monet asiat niin, että ymmärsin, miksi jokin tuote sopii paremmin kuin toinen. Sain Artulle juuri sellaista apua, mitä olin toivonut. Tilanne ei korjaantunut ensimmäisestä vitamiinitabletista, ja takapakkiakin tuli. Mutta nyt kortisonisuihketta ei ole tarvittu yli 4 kuukauteen. Vuosi sitten kesällä ja syksyllä tuskailin Artun allergisuuden kanssa. Osa vaivoista tuntui olevan meille jo niin tavallista arkea, että välillä piti ravistella itsensä näkemään tilanne ulkopuolisen silmin. Tänä vuonna edes loppukesän siitepölyt eivät aiheuttaneet suurempia reaktioita. Atopia ja allergia eivät toki ole kokonaan hävinneet, mutta koiran elimistö on vahvistunut kestämään paremmin ulkoisia ärsykkeitä. Kun nyt katselen ensilumella tervein tassuin kirmailevaa, kohta 8-vuotiasta koiraa, olen onnellinen, että voin vihdoinkin tarjota sille parempaa elämänlaatua. Kiitos Ulla."
Anne Laine
Aadan tarina
"Aadalla on ollut kovin huonoa tuuria nuoresta iästään huolimatta. Aluksi Aada söi nappuloita, huonolla menestyksellä, ja silloin alkoivat ensimmäiset vatsaoireet. Aadalla todettiin närästystä ja lopulta nappulat eivät maistuneet ollenkaan. Eläinlääkärin suosituksesta vaihdoimme raakaruokaan. Tällöin huomattiin, että esimerkiksi lohi ei sovi Aadalle ollenkaan, sillä se ärsytti Aadan vatsaa. Myös poro aiheutti useamman korvatulehduksen. Vaihdoimme kanaan ja Aada söi sitä pitkään, kunnes ilmeni uusi ongelma: hiiva.
Ullan loistavan ammattitaidon ja kokemuksen avulla suunnittelimme Aadan ruokavalion kokonaan uudestaan. Allergisen koiran ruokavalion rinnalle Ulla on neuvonut tarvittavat vitamiinit. Esimerkiksi trimmaajalta onkin tullut kiitosta turkin hyvästä kunnosta.
Aadan eläinlääkäri on ollut todella tyytyväinen, että näinkin allerginen koira on löytänyt sopivan ruokavalion. Aikaisemmin ongelmia löytyi lähes joka kerta, kun kokeilimme uusia ruokia. Ullan suunnitteleman oikeanlaisen ruokavalion ansiosta Aadan vatsa on nyt kunnossa, eikä mitään hiiva- tai iho-ongelmia ole ollut. Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen, että löysimme ammattilaisen, joka ottaa vakavasti pienenkin potilaan ongelmat. Ullan kanssa oli ilo tehdä töitä ja tuloksena siitä on ilonen ja terve 3-vuotias länsiylämaanterrieri, jonka ongelmat ovat takana päin – kiitos oikean ruokavalion. Saimme Ullalta apua kaikenlaisiin kysymyksiin ja huomasin, kuinka tärkeää on kääntyä ammattilaisen puoleen."
Julia Heikkilä
Ullan loistavan ammattitaidon ja kokemuksen avulla suunnittelimme Aadan ruokavalion kokonaan uudestaan. Allergisen koiran ruokavalion rinnalle Ulla on neuvonut tarvittavat vitamiinit. Esimerkiksi trimmaajalta onkin tullut kiitosta turkin hyvästä kunnosta.
Aadan eläinlääkäri on ollut todella tyytyväinen, että näinkin allerginen koira on löytänyt sopivan ruokavalion. Aikaisemmin ongelmia löytyi lähes joka kerta, kun kokeilimme uusia ruokia. Ullan suunnitteleman oikeanlaisen ruokavalion ansiosta Aadan vatsa on nyt kunnossa, eikä mitään hiiva- tai iho-ongelmia ole ollut. Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen, että löysimme ammattilaisen, joka ottaa vakavasti pienenkin potilaan ongelmat. Ullan kanssa oli ilo tehdä töitä ja tuloksena siitä on ilonen ja terve 3-vuotias länsiylämaanterrieri, jonka ongelmat ovat takana päin – kiitos oikean ruokavalion. Saimme Ullalta apua kaikenlaisiin kysymyksiin ja huomasin, kuinka tärkeää on kääntyä ammattilaisen puoleen."
Julia Heikkilä
Nipan tarina
"Nipalla alkoi esiintyä vatsaoireita syksyllä 2014, 11-vuoden ikäisenä. Oireita olivat ruokailun jälkeen kielen lipominen ja Nipasta näki, ettei se voinut hyvin. Kävimme lääkärissä ja Nipan oireita alettiin hoitaa närästyksenä. Saimme närästyslääkkeet ja antibiottikuurin, koska Nipalla oli myös bakteerin aiheuttamaan ihottumaa kuonon päällä. Nipa oli tähän asti syönyt barf-ruokaa, joten ruoka vaihdettiin allergisille koirille tarkoitettuun nappulaan.
Parin viikon lääkitsemisen jälkeen tilanne oli kuitenkin entisellään ja lääkäri määräsi kahta eri närästyslääkettä, joista ei edelleenkään ollut apua. Menimme taas lääkäriin ja nyt Nipan oireita alettiin hoitaa suolistotulehduksena. Nipa sai taas antibioottikuurin ja närästyslääkkeiden antamista jatkettiin. Parin päivän ajan näytti siltä, että vaivat helpottuisivat, mutta pian oireet palasivat ennalleen. Seuraavaksi Nipan vatsa tähystettiin. Kaikki oli muuten normaalia, mutta Nipalla todettiin olevan erityisen paljon helikobakteeria, joten Nipa sai kahden viikon antibioottikuurin. Närästyslääkkeitä jatkettiin edelleen ja ruokana oli koko ajan allergianappula. Kahden viikon rankan antibioottikuurin aikana Nipan tila vain huononi. Seuraavaksi vatsa ultrattiin, mutta mitään erityistä ei edelleenkään löytynyt, joten seuraavaksi kokeiltiin pahoinvoinninestolääkitystä. Tästäkään ei ollut apua.
Tässä vaiheessa Nipaa oli hoidettu jo muutaman kuukauden ajan antibiooteilla ja närästyslääkkeillä. Nipa oli laihtunut huomattavasti, joten lisäsin ruuan määrää, mutta laihtuminen vain jatkui. Ruoka ei enää imeytynyt ja oireiden määrä vain lisääntyi. Tilanne vaikutti todella huonolta ja olin jo luovuttamassa, kunnes kuulin tutulta, että apua voisi saada koirien ravintoneuvojalta. Otin yhteyttä Ullaan ja sovimme tapaamisen. Ajattelin, että voisin kokeilla ravintoneuvontaa viimeisenä oljenkortena. Sain Ullalta selkeät kirjalliset ohjeet, mitä kotiruokaa Nipalle syötetään ja mitä ravintoaineita on lisättävä. Samalla lopetettiin myös närästyslääkkeiden antaminen. Muutos oli valtava! Jo heti ensimmäisestä ruokakerrasta lähtien lipomisoireet vähenivät ja muutamassa viikossa kaikki oireet hävisivät kokonaan. Myös Nipan paino alkoi nousta. Paranemisprosessin aikana olimme Ullaan tiiviisti yhteydessä ja saimme lisää ohjeita tilanteesta riippuen. Nyt Nipa syö Ullan ohjeiden mukaista ravintoa ja ravintolisiä elämänsä loppuun asti. Ullan ohjeilla Nipa sai elämälleen jatkoaikaa, josta olen Ullalle suuresti kiitollinen."
Päivikki Turula
Parin viikon lääkitsemisen jälkeen tilanne oli kuitenkin entisellään ja lääkäri määräsi kahta eri närästyslääkettä, joista ei edelleenkään ollut apua. Menimme taas lääkäriin ja nyt Nipan oireita alettiin hoitaa suolistotulehduksena. Nipa sai taas antibioottikuurin ja närästyslääkkeiden antamista jatkettiin. Parin päivän ajan näytti siltä, että vaivat helpottuisivat, mutta pian oireet palasivat ennalleen. Seuraavaksi Nipan vatsa tähystettiin. Kaikki oli muuten normaalia, mutta Nipalla todettiin olevan erityisen paljon helikobakteeria, joten Nipa sai kahden viikon antibioottikuurin. Närästyslääkkeitä jatkettiin edelleen ja ruokana oli koko ajan allergianappula. Kahden viikon rankan antibioottikuurin aikana Nipan tila vain huononi. Seuraavaksi vatsa ultrattiin, mutta mitään erityistä ei edelleenkään löytynyt, joten seuraavaksi kokeiltiin pahoinvoinninestolääkitystä. Tästäkään ei ollut apua.
Tässä vaiheessa Nipaa oli hoidettu jo muutaman kuukauden ajan antibiooteilla ja närästyslääkkeillä. Nipa oli laihtunut huomattavasti, joten lisäsin ruuan määrää, mutta laihtuminen vain jatkui. Ruoka ei enää imeytynyt ja oireiden määrä vain lisääntyi. Tilanne vaikutti todella huonolta ja olin jo luovuttamassa, kunnes kuulin tutulta, että apua voisi saada koirien ravintoneuvojalta. Otin yhteyttä Ullaan ja sovimme tapaamisen. Ajattelin, että voisin kokeilla ravintoneuvontaa viimeisenä oljenkortena. Sain Ullalta selkeät kirjalliset ohjeet, mitä kotiruokaa Nipalle syötetään ja mitä ravintoaineita on lisättävä. Samalla lopetettiin myös närästyslääkkeiden antaminen. Muutos oli valtava! Jo heti ensimmäisestä ruokakerrasta lähtien lipomisoireet vähenivät ja muutamassa viikossa kaikki oireet hävisivät kokonaan. Myös Nipan paino alkoi nousta. Paranemisprosessin aikana olimme Ullaan tiiviisti yhteydessä ja saimme lisää ohjeita tilanteesta riippuen. Nyt Nipa syö Ullan ohjeiden mukaista ravintoa ja ravintolisiä elämänsä loppuun asti. Ullan ohjeilla Nipa sai elämälleen jatkoaikaa, josta olen Ullalle suuresti kiitollinen."
Päivikki Turula
Chilin ja Salsan tarinat
"Chili on 14-vuotias belgianpaimenkoira laekenois narttu, joka on ollut lähes koko ikänsä terve. Chili on aina syönyt raakaruokaa. Ruokavaliota piti muuttaa ensimmäisen kerran n. 2 vuotta sitten, kun isojen luiden sulattaminen ei enää sujunut entiseen tapaan, vaan Chilin vatsa meni liian kovalle. Ensimmäisen kerran eläinlääkäriä piti vaivata sairauden takia reilu vuosi sitten, kun Chili sairastui ärhäkkään suolistotulehdukseen.
Raakaruokintaa kuitenkin jatkettiin, kunnes loppuvuodesta 2014 alkoi äkillinen oksentelu ja ripulointi. Diagnoosina suolistotulehdus, jonka hoitoon eläinlääkäri määräsi antibiootit ja maitohappobakteeria. Vointi kohenikin nopeasti ja mummokoira oli pian yhtä rautaisessa kunnossa kuin ennen sairastumistakin. Kaksi kuukautta sujui hyvin, kunnes ripulointi alkoi uudelleen. Maitohappobakteereilla selvisimme tällä kertaa ja samalla aloin kypsentämään liharuuat Chilille. Pikkuhiljaa Chilin vatsaongelmat alkoivat kuitenkin lisääntyä. Koko viime vuoden sillä oli muutaman päivän kestäviä ripulointijaksoja lähes kuukausittain. Viime elokuussa Chili alkoi olemaan selvästi heikommassa kunnossa ja satunnainen ripulointi vain jatkui. Eläinlääkäri ei löytänyt ripulille mitään syytä. Mummokoiran veriarvot olivat huippuluokkaa. Eläinlääkäri totesi, että joskus vanhuus tulee tällä tavalla, yleisvoinnin hiipumisella...
Aloin valmistautua siihen lopulliseen päätökseen, olihan Chilillä jo ikää. Päätin vielä kysyä ystävältäni Ullalta neuvoa, kun tiesin, että Ulla on hiljattain opiskellut eläinten ravitsemusneuvojaksi. Sain Ullalta hyviä ohjeita, miten ruokavaliota voisi vielä muuttaa. Samalla Ulla antoi suosituksensa lisäravinteista ja toisesta maitohappobakteerivalmisteesta. Päätin kokeilla näillä ohjeilla, josko Chili tulisi vielä kuntoon. Kaksi viikkoa ilman ripulointia ja Chili oli piristynyt huomattavasti! Syksy eteni ja Chilin vatsa pysyi kunnossa, painoakin alkoi pikkuhiljaa kertyä. Jokaisesta lisäkuukaudesta vanhuksen kanssa olen ollut iloinen. Joulukuussa Chili täytti 14 vuotta ja mennä porskuttaa eteenpäin ilman vatsavaivoja. Kiitos Ulla näistä ohjeista!"
"Salsa on pian 6 vuotta täyttävä belgianpaimenkoira laekenois narttu. Nimensä veroinen räväkkä vauhtipakkaus. Nuorena Salsa ei välttynyt kolhuilta, otti osumaa milloin mihinkin: hampaita on murtunut ja jalkoja telottu. Ihan ensimmäinen tapaturma sattui 5 viikkoisena meillä kotona (minun oma kasvattini), kun Salsa jätti jalkansa ulko-oven väliin sillä seurauksella, että varvas murtui. Noin pienellä pennulla se ehti parantua muutamassa päivässä. Eläinlääkärin tehtäväksi jäi todeta röntgenkuvista, että murtuma oli alkanut jo parantua.
Kasvuiässä Salsalla oli panosteiittia, jota se oireili satunnaisesti ontumalla. Salsalla on kuvattu C-lonkat, jotka eivät ole sitä vaivanneet mitenkään. Kaksi vuotta sitten kesällä Salsa alkoi ontua äkillisesti. Vein sen ortopedin tutkimuksiin, joissa löydettiin polvista nivelrikkoa vanhan vamman seurauksena. Eläinlääkärin mukaan oikealla ravinnolla, lisäravinteilla ja säännöllisellä huoltamisella koira kuitenkin elää todennäköisesti hyvän ja normaalin elämän. Näillä mentiinkin ja Salsa oireili aina silloin tällöin, jonka vuoksi aktiivinen treenaaminen pk-lajeihin lopetettiin. Kokeilin muutamia erilaisia lisäravinteita, mutta mikään niistä ei mielestäni vaikuttanut oireiluun erikoisemmin. Oireilu oli satunnaista ja nopeasti ohimenevää.
Ullan kanssa juttelin Salsan nivelongelmista viime kesänä ja Ulla suositteli kokeilemaan vielä muutamaa ravintolisää, joista hänellä oli hyviä kokemuksia. Samalla Ulla kertoi vinkkejä, miten nivelongelmaisen koiran ruokavaliota olisi hyvä muuttaa. Muutos Salsassa näkyi melko pian lisäravinteiden vaihtamisen jälkeen. Koira alkoi olla taas pian oma riehakas itsensä, eikä minkäänlaista ontumista ole ollut viime kesän jälkeen! Kiitos Ullan."
Maarit Takapuro
Raakaruokintaa kuitenkin jatkettiin, kunnes loppuvuodesta 2014 alkoi äkillinen oksentelu ja ripulointi. Diagnoosina suolistotulehdus, jonka hoitoon eläinlääkäri määräsi antibiootit ja maitohappobakteeria. Vointi kohenikin nopeasti ja mummokoira oli pian yhtä rautaisessa kunnossa kuin ennen sairastumistakin. Kaksi kuukautta sujui hyvin, kunnes ripulointi alkoi uudelleen. Maitohappobakteereilla selvisimme tällä kertaa ja samalla aloin kypsentämään liharuuat Chilille. Pikkuhiljaa Chilin vatsaongelmat alkoivat kuitenkin lisääntyä. Koko viime vuoden sillä oli muutaman päivän kestäviä ripulointijaksoja lähes kuukausittain. Viime elokuussa Chili alkoi olemaan selvästi heikommassa kunnossa ja satunnainen ripulointi vain jatkui. Eläinlääkäri ei löytänyt ripulille mitään syytä. Mummokoiran veriarvot olivat huippuluokkaa. Eläinlääkäri totesi, että joskus vanhuus tulee tällä tavalla, yleisvoinnin hiipumisella...
Aloin valmistautua siihen lopulliseen päätökseen, olihan Chilillä jo ikää. Päätin vielä kysyä ystävältäni Ullalta neuvoa, kun tiesin, että Ulla on hiljattain opiskellut eläinten ravitsemusneuvojaksi. Sain Ullalta hyviä ohjeita, miten ruokavaliota voisi vielä muuttaa. Samalla Ulla antoi suosituksensa lisäravinteista ja toisesta maitohappobakteerivalmisteesta. Päätin kokeilla näillä ohjeilla, josko Chili tulisi vielä kuntoon. Kaksi viikkoa ilman ripulointia ja Chili oli piristynyt huomattavasti! Syksy eteni ja Chilin vatsa pysyi kunnossa, painoakin alkoi pikkuhiljaa kertyä. Jokaisesta lisäkuukaudesta vanhuksen kanssa olen ollut iloinen. Joulukuussa Chili täytti 14 vuotta ja mennä porskuttaa eteenpäin ilman vatsavaivoja. Kiitos Ulla näistä ohjeista!"
"Salsa on pian 6 vuotta täyttävä belgianpaimenkoira laekenois narttu. Nimensä veroinen räväkkä vauhtipakkaus. Nuorena Salsa ei välttynyt kolhuilta, otti osumaa milloin mihinkin: hampaita on murtunut ja jalkoja telottu. Ihan ensimmäinen tapaturma sattui 5 viikkoisena meillä kotona (minun oma kasvattini), kun Salsa jätti jalkansa ulko-oven väliin sillä seurauksella, että varvas murtui. Noin pienellä pennulla se ehti parantua muutamassa päivässä. Eläinlääkärin tehtäväksi jäi todeta röntgenkuvista, että murtuma oli alkanut jo parantua.
Kasvuiässä Salsalla oli panosteiittia, jota se oireili satunnaisesti ontumalla. Salsalla on kuvattu C-lonkat, jotka eivät ole sitä vaivanneet mitenkään. Kaksi vuotta sitten kesällä Salsa alkoi ontua äkillisesti. Vein sen ortopedin tutkimuksiin, joissa löydettiin polvista nivelrikkoa vanhan vamman seurauksena. Eläinlääkärin mukaan oikealla ravinnolla, lisäravinteilla ja säännöllisellä huoltamisella koira kuitenkin elää todennäköisesti hyvän ja normaalin elämän. Näillä mentiinkin ja Salsa oireili aina silloin tällöin, jonka vuoksi aktiivinen treenaaminen pk-lajeihin lopetettiin. Kokeilin muutamia erilaisia lisäravinteita, mutta mikään niistä ei mielestäni vaikuttanut oireiluun erikoisemmin. Oireilu oli satunnaista ja nopeasti ohimenevää.
Ullan kanssa juttelin Salsan nivelongelmista viime kesänä ja Ulla suositteli kokeilemaan vielä muutamaa ravintolisää, joista hänellä oli hyviä kokemuksia. Samalla Ulla kertoi vinkkejä, miten nivelongelmaisen koiran ruokavaliota olisi hyvä muuttaa. Muutos Salsassa näkyi melko pian lisäravinteiden vaihtamisen jälkeen. Koira alkoi olla taas pian oma riehakas itsensä, eikä minkäänlaista ontumista ole ollut viime kesän jälkeen! Kiitos Ullan."
Maarit Takapuro
